Kesä on antanut tänäkin vuonna odottaa itseään, mutta Juhannuksena saatiin jo viitteitä siitä mitä kesä voisi olla. Onneksi tänään tulee vettä kun saavista kaataen, ettei ihan vallan totuta komiaan keliin.
Juhannus tuli vietettyä rakkaiden ihmisten ja töiden parissa. Illat vähän venähti tavallista pidemmiksi, joten unta ei mahtunut ihan niin montaa tuntia öihin kun arkena. Aamulla otettiin mittaan työinnon määrästä ja löytyihän sitä! Koen olevani äärimmäisen onnekas, kun saan tehdä itselle merkityksellisten eläinten parissa työtä, mistä oikeasti nautin. Joku pitää minua taatusti hämäränä, mutta voiko olla mitään ihanampaa kun lykkiä paskaa aamunkoitteessa mammojen heräillessä kaikessa rauhassa ympäriltä uuteen aamuun? Saa toivotella hyvät huomenet ihan koko poppoolle, morjestella tuttuja ja tutustua taas uusiin tuttavuuksiin paremmin. Mä niin toivon, ettei tämä jää ainokaiseksi kesäksi työskennellä näin tiiviisti lehmien parissa.
Toinen asia, mistä olen oppinut nauttimaan, on lypsy. Aikaisemmin pidin sitä vain yhtenä rutiininomaisena palikkana päiväohjelmassa. Kun itselle on löytynyt rutiini ja rentous, olen oikeasti löytänyt lypsystä jotain hillittömän hienoa. Sitä on vaikea kuvailla, mutta ehkä järjestelmäillisyys, tarkkaavaisuus, tietynlainen salapoliisityö soluttajien varalta ja mahdolliset yllätykset kiehtovat minua. Tai sitten olen vain viehtynyt tissien hipeltämiseen, kuka tietää x'D
Opin tuntemaan keskimäärin yhden tai pari uutta eläintä päivässä. Työpäivien puitteissa tahti ei tule riittämään koko karjan oppimiseen tänä kesänä. Tunnen ne tärkeimmät, pahimmat potkottajat, sympaattisimmat, erityisimmät, juuri poikineet ja hiehoja sekalaisen sakin. Mitä erilaisempia juttuja lehmien kanssa tulee eteen, sitä paremmin niitä oppii. Tänään sain seurata eläinlääkärin terveydenhoitokäynnillä ultraamista ja etsiskellä eläimiä sitä varten. Samalla opin tuntemaan Juicen ihan naamasta. Tähän asti olen tunnistanut hänet vain utareen perusteella. Senkin lähinnä siksi, että tämä lehmä on tuuripotkottaja ja selkeästi kolmivetiminen. Joudun monen kanssa vielä tarkistamaan utareesta, että olihan tämä nyt oikea eläin. Pikkuhiljaa nimet, korvanumerot, turvat ja utareet alkavat yhdistyä ja tunnistan eläimet ihan koko pakettina.
Kukat jäi juhannusyönä keräämättä. Ovat nätempiä ulkona kasvamassa, kun tuhannen silppuna tyynyn alla. Sen seitsemän sorttia olisi ollut vaivatonta kerätä ihan oman tontin alueelta. Ihanaa, kun luonto kasvaa ja kukkii. Niin monenmoista kukkaa kasvaa ihan tässä lähellä. Jos sitä oikein intoutuisi, nyt olisi loistava tilaisuus päivittää onnetonta kasvintunnistusvalikoimaani.
Kuvia luvassa sitten kun taas intoudun kuvailemaan eloani. Nyt lähinnä runosuoni pulppuaa ja tilatutkielma alkaa poltella mielen päällä. Sadepäivät ovat oikein oivallisia väkertää kirjallisia töitä.
Puss och Kram!
 |
| Juhannus! Vesisadetta ja villasukkia |
Juhannus tuli vietettyä rakkaiden ihmisten ja töiden parissa. Illat vähän venähti tavallista pidemmiksi, joten unta ei mahtunut ihan niin montaa tuntia öihin kun arkena. Aamulla otettiin mittaan työinnon määrästä ja löytyihän sitä! Koen olevani äärimmäisen onnekas, kun saan tehdä itselle merkityksellisten eläinten parissa työtä, mistä oikeasti nautin. Joku pitää minua taatusti hämäränä, mutta voiko olla mitään ihanampaa kun lykkiä paskaa aamunkoitteessa mammojen heräillessä kaikessa rauhassa ympäriltä uuteen aamuun? Saa toivotella hyvät huomenet ihan koko poppoolle, morjestella tuttuja ja tutustua taas uusiin tuttavuuksiin paremmin. Mä niin toivon, ettei tämä jää ainokaiseksi kesäksi työskennellä näin tiiviisti lehmien parissa.
Toinen asia, mistä olen oppinut nauttimaan, on lypsy. Aikaisemmin pidin sitä vain yhtenä rutiininomaisena palikkana päiväohjelmassa. Kun itselle on löytynyt rutiini ja rentous, olen oikeasti löytänyt lypsystä jotain hillittömän hienoa. Sitä on vaikea kuvailla, mutta ehkä järjestelmäillisyys, tarkkaavaisuus, tietynlainen salapoliisityö soluttajien varalta ja mahdolliset yllätykset kiehtovat minua. Tai sitten olen vain viehtynyt tissien hipeltämiseen, kuka tietää x'D
Opin tuntemaan keskimäärin yhden tai pari uutta eläintä päivässä. Työpäivien puitteissa tahti ei tule riittämään koko karjan oppimiseen tänä kesänä. Tunnen ne tärkeimmät, pahimmat potkottajat, sympaattisimmat, erityisimmät, juuri poikineet ja hiehoja sekalaisen sakin. Mitä erilaisempia juttuja lehmien kanssa tulee eteen, sitä paremmin niitä oppii. Tänään sain seurata eläinlääkärin terveydenhoitokäynnillä ultraamista ja etsiskellä eläimiä sitä varten. Samalla opin tuntemaan Juicen ihan naamasta. Tähän asti olen tunnistanut hänet vain utareen perusteella. Senkin lähinnä siksi, että tämä lehmä on tuuripotkottaja ja selkeästi kolmivetiminen. Joudun monen kanssa vielä tarkistamaan utareesta, että olihan tämä nyt oikea eläin. Pikkuhiljaa nimet, korvanumerot, turvat ja utareet alkavat yhdistyä ja tunnistan eläimet ihan koko pakettina.
Kukat jäi juhannusyönä keräämättä. Ovat nätempiä ulkona kasvamassa, kun tuhannen silppuna tyynyn alla. Sen seitsemän sorttia olisi ollut vaivatonta kerätä ihan oman tontin alueelta. Ihanaa, kun luonto kasvaa ja kukkii. Niin monenmoista kukkaa kasvaa ihan tässä lähellä. Jos sitä oikein intoutuisi, nyt olisi loistava tilaisuus päivittää onnetonta kasvintunnistusvalikoimaani.
Kuvia luvassa sitten kun taas intoudun kuvailemaan eloani. Nyt lähinnä runosuoni pulppuaa ja tilatutkielma alkaa poltella mielen päällä. Sadepäivät ovat oikein oivallisia väkertää kirjallisia töitä.
Puss och Kram!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti