Minusta

Olen Miuku, uunituore kotieläinagronomi ja kotiäiti, jonka päivät täyttyvät nykyään opintojen sijaan toukokuussa syntyneen neidon kanssa hääräillessä. Asumme aviomieheni ja neidon kanssa Pirkanmaan laitamailla keskellä vehreintä maaseutua. Kesä hengaillaan mökillä ja talveksi muutetaan kylälle lämpöpattereiden viereen.

Kellimelli -blogi on alun perin luotu maatalousharjoittelukesän kuulumisten päivittämiseen ja muistojen tallettamiseen. Harjoittelukesää seurasi monen vuoden hiljaiselo blogin kirjoittamisen saralla, kun keskitin kirjoitusenergiani opintoihin. Nyt kun koulut on käyty ja päivisin on aivan liikaa aikaa olla yksin omien ajatusten kanssa, blogi nousi taas ajankohtaiseksi harrasteeksi. 

Blogi sisältää enemmän tai vähemmän kärjistettyjä mielipiteitä mieleen juolahtavista aiheista. Ja koska tällä hetkellä arkeni on vahvasti vauvankakan tuoksuista, suuri osa päivityksistä tulee käsitteleen jollain tapaa perhe-elämää ja vauva-arkea.

Olen ammatillisesti vahvasti kallellani nautakarjatuotantoon ja siksi navetta-sanastoa tuntuu luonnikkaimmalta myös puhuttaessa tai kirjoitettaessa ihmisbiologiasta. Tämä näkyy blogini teksteissä ja siksi onkin parasta hieman avata joitain oleellisimpia termejä:

Poikia = synnyttää
Hieho = naaras-nauta (tai henkilö), joka ei ole vielä koskaan poikinut
Ensikko = ensimmäistä kertaa poikiva nauta (tai henkilö)
Vanha lehmä = vanha lehmä. En viittaa sanalla lehmä naiseen, koska se olisi epäkohteliasta lehmää kohtaan
Huutokääryle, mukula, ipana, kakara, mukelo = rakas lapsi. Mitä rakkaampi lapsi, sen enempi nimiä, vai miten se meni?

Asennepaita harjoittelukesältä. Nyt kun olen vihdoin karistanut Helsingin ja Viikin pölyt jaloistani, toivottavasti lopullisesti, en voisi olla enempää samaa mieltä siilin kanssa.