keskiviikko 26. elokuuta 2020

Jäikö joku homma kesken?

Otsikon voisi muotoilla myös osuvammaksi: Mikä homma ei jäänyt kesken? Kahden lapsen, kahden kodin, kesän ja koronan ja niistä seuranneiden arjettomuuden keskellä pää on aika heihei. Tarvitsen rutiineja ja toistuvia aikatauluja, jotta saan itseni järjestykseen. 

Pääkopan epäjärjestys näkyy kodin epäjärjestyksenä. Ei siksi, etten tekisi täällä asioita, vaan siksi, etten saa mitään tehty loppuun asti. Kävimme kesäaikaan kotona lähinnä pesemässä pyykkiä ja hengailemassa sen aikaa, kun pyykkikone kävi. Tässäpä pieni koonti ihan tavallisesta kesäpäivästä.

Tulemme kotiin mökiltä aamupäivällä, heti kun olemme suoriutuneet aamutoimista. Laitan pyykkikoneen pyörimään, alan ruokkia pesuetta kiireellisyysjärjestyksessä, laitan mukulat päiväunille kiireellisyysjärjestyksessä ja käyn vaihtamassa pyykit koneeseen. Aloitan ehkä jonkin oman ompeluprojektin flyygelin päälle tai jatkan jotakin kymmenestä kesken jääneestä. Ruokin ja huollan nuorimmaisen ja ehkä ehdin keittää itselleni kahvit jossain välissä. Unohdan kahvin pöytään, kun teen jonkun edellisellä viikolla kesken jääneen asian loppuun sillä matkalla, kun käyn hakemassa lehden postilaatikosta talon päädystä kahvin kanssa luettavaksi. 

Menen juomaan kylmää kahvia ja ehdin lukea puolikkaan jutun ennen, kun toinen lapsista herää ja vaatii huomiota. Siirrän kassin, jossa ensimmäisen koneellisen märät pyykit edelleen odottavat levittämistä, mennessäni pyykkitelineen luo ja huollan lapsen. Käyn tyhjentämässä toisen koneellisen pyykkiä, laitan märät pyykit samaan kassiin edellisten märkien kanssa ja lämmitän esikoiselle päivälliseksi samaa eilistä soosia, mitä syötiin lounaalla. Syön itse esikoisen jämät, koska en jaksa laittaa itselleni mitään oikeaa ruokaa.  

Harmittelen mielessäni, ettei tänäänkään päästä kunnolla ulkoilemaan, kun koko päivä menee pyykkikoneen vahtina sisällä. (Putkimiehen rouvana ei tulisi pieneen mieleenkään jättää pesukoneita valvomatta pyörimään.) Esikoinen hyppii seinille ja pöllii aina tilaisuuden tullen nuorimmaisen tutin. Nuorimmainen nukkuu suurimman osan aikaa nätisti pahvilaatikossaan, mutta tarvitessaan palvelua, hän vaatii sitä NYT. Pyörin päämäärättömästi ympäri kämppää, tarkistan instan ja facen sadannen kerran ja vien minicrip-pussit 13. kerran takaisin keittiön laatikkoon huudon saattelemana. 

Kun kolmas pyykkikoneellinen on pessyt, on aika pakata kamat ja siirtää komppania takaisin mökille. Tyhjennän pyykkitelineen edellisen viikon pyykkipäivän jäljiltä ja ladon kolme koneellista pyykkiä yhdelle telineelle. Pakkaan mökille mukaan kassillisen märkiä pyykkejä, kassillisen kuivaa tavaraa ja eväitä, kestovaippojen pyykkiämpärin, sekä sata kestovaippoihin liittyvää tarvikeosasta. Sillä välin, kun keräilen tavaroita yhteen kassiin, esikoinen tyhjentää ensimmäistä kassia ja korvaa tuotteita omilla tavaroillaan, kuten legoilla, muovilapiolla ja hiusharjalla. Huokaisen ja kiikutan kasseja eteiseen turvaan ja koitan muistaa mitä vielä piti ottaa mukaan. 

Lopulta pääsemme mökille noin klo 21:07. Matkalla (5km) esikoinen on nukahtanut autoon ja saanut juuri sopivasti lisävirtaa iltavilliin. Mukulat pestään vessan lavuaarissa, koska saunan padoissa ei ole vielä lämmintä vettä. Nuorimmainen on juuri tänään hörinyt ilmaa kolme kiloa mahaan ja vaatii sylittelyä koko illan. Esikoinen huutaa ja raakkuu sängyssänsä ja karkaa aina kun nukuttajan mieli herpaantuu (eli nukkumatti kutsuu). Saunan pesä sammuu, ennen kun vanhemmat ehtii yksi kerrallaan pesulle toisen vahtiessa puoliunessa raakkuvaa huutokuoroa sisällä. Jep, mökilläkin piti imuroida tänään, mutta se homma jäi kesken aamulla ja imuri lojuu tuvan lattialla. 

Puss och Kram!

P.s. Tätä julkaistessani olemme jo muuttaneet pysyvähkösti "kaupunkiasuntoon" ja mökkeily on tältä kesää ohi satunnaisia saunanlämmitys-retkiä lukuun ottamatta. Miksiköhän, vaikka keliäkin olisi...?

keskiviikko 12. elokuuta 2020

Naisten työt ja miesten huvit

Tikku esiin ja ei kun tökkimään muurahaispesää. Aihe on jo valmiiksi loppuun kaluttu ja mielipiteillä höystetty, mutta siitä huolimatta aion sanoa sanasen.

Olen saanut kasvaa ympäristössä, jossa munilla tai niiden puuttumisella ei ole ollut merkitystä missä asioissa on saanut toteuttaa itseään. Olen opetellut laskemaan alle kouluikäisenä yhteenlaskuja naulaamalla vasaralla nauloja haapapölkkyyn isän verstaalla, ja veli olisi minut ottanut mukaan trial-harrastukseensa, jos se homma olisi napostellut. Sen sijaan soitin pianoa ja hoidin hevosia, kuten kunnon tytön kuuluu. Ja jätin kotityöt äidille, mikä tietenkin kopsahti omaan nilkkaan, kun 16-kesäisenä muutin omaan kotiin, enkä tiennyt mitä huuhteluaineella tehdään. 

Parisuhteeseen lähdin sillä mentaliteetilla, että minähän sitten sujuvasti teen kaikki työkaluja vaativat toimenpiteet itse ja ainakin pesen autoni. No, sitten tuli muutama muutto, kaksi lasta ja kotiäitiys. Autossa olisi puolen vuoden krooninen pöly-paskatatina pinnassa, jos armas aviomies ei sitä pesisi säännöllisesti, eikä minulla ole 15 kättä, millä ehtisin tehdä niitä työkaluja vaativia töitä samalla kun imetän nuorimmaista, pidän esikoisen erossa työkaluista ja nuorimmaisen turvassa esikoiselta.

On päiviä, jolloin inhoan ruuanlaittoa. Miksi aina minä häärään siinä hellan edessä vääntämässä milloin mitäkin soosia niistä aineista, mistä kaapeista sattuu löytymään? Esikoinen raakkuu nälkäänsä punteissa ja nuorimmainen huutaa muuten vaan pahvilaatikossaan. Seuraavilta maatalousmessuilta hankin ne vastameluradiokuulosuojaimet vaaleanpunaisilla kuorilla. 

Samaan hengenvetoon, kun manaan maailman epäreiluutta ja miehen saamattomuutta, koitan kovasti muistella koska viimeksi olen lämmittänyt rantasaunan tai vaihtanut omaan autooni renkaat. Myönnettäköön, etten ole koskaan vaihtanut autoon renkaita, koska aina on ollut olemassa joku nohevampi mieshenkilö perhepiirissä, jolla on joko paremmat vehkeet, hermot, aikaa tai joka on vähemmän tiineenä kuin minä sillä hetkellä. Kyllähän näitä syitä löytyy, miksi en ole sitä hommaa koskaan edes opetellut. 

Mukuloiden myötä olen oppinut ymmärtämään miksi perinteiset miesten ja naisten työt jakautuvat totutulla tavalla. Naisten työt ovat sellaisia, että voit samalla sivusilmällä pitää mukulalaumaa silmällä ja ruokkia nuorimmaista tissillä. Homman voi millä sekunnilla vaan jättää kesken, jos pitää pelastaa lapsi kiipelistä tai vaihtaa kakkavaippaa ennen, kun sen sisus kaivellaan keittiön lattialle. Miesten hommat ovat niitä, jotka on pakko tehdä hyvän kelin aikaan, sisältävät vaarallisia koneita tai kemikaaleja ja tarvitsevan sen sorttista keskittymistä, ettei samalla voi vahtia hulivilejä. Avainsanat työnjakoon ovat ennemmin tissit ja rintaruokinta kuin munat. 

Voisin koska vaan opetella vaihtamaan ne auton renkaat tai mies voisi opetella ompelemaan työtakkiin uuden vetoketjun. Mutta kun toiselta se sujuu silmät kiinni kädet selän taakse sidottuna, niin miksi nähdä opettelemisen vaiva ja ennen kaikkea aika? Lapsiperheessä aika on kallis valuutta. Hommat hoitaa se kummalta ne luonnikkaammin sujuu ja säästyneen ajan voi sitten käyttää vaikka parisuhteen huoltamiseen. Siinä riittää työsarkaa loppuiäksi.

Puss och Kram!