keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Arjen iloja


Tänään luvassa olisi pienoista kuvakoostetta viime päiviltä. Navetan arjessa ei ole tapahtunut mitään maailmaa mullistavaa. Kesän tuntu käväisi jo eilen, tälle päivälle lykkäsi taas mielenkiintoisen sekoituksen jäätävää vihmaa ja auringon paistetta.



Hiehot muuttaa
Koiriin tottuneet eläimet liikkuu näppärästi paikasta toiseen ajokoirien ajamina. Isäntä ja Meg kulkee edellä jarruina, Leko pitää perää ja keräilee metikköihin eksyvät takaisin laumaan. 





Illalla pääsin mukaan punnitsemaan karitsoja lähitilalle. Karitsa kassiin ja kalavaakalla punnitus. Kätevää niin kauan kun pikkaset eivät potkota ihan mahdottomasti. Samalla tuli perehdyttyä hieman eri lammasrotuihin. Turkisrotujen pääpaino on tosiaan villan kasvattamisessa, eikä massan tuottamisessa. Vaa-an lukemat näyttivät jotain aivan muuta kun kassiin sujahti liharodun karitsa. Oikein hauskoja tuttavuuksia. Siitä on vuosia, kun viimeksi olen päässyt kosketusetäisyydelle lampaisiin. 
Samalla reissulla sain hiukan kokeilla Lekon kanssa paimennusta. Eihän siitä vielä mitään tule, mutta ehkä tässä pikkuhiljaa kesän mittaan pääsisin jyvälle paimenkoiran ohjaamisesta. 



 
Tassun jäljet navetan valetulla portaalla jaksavat ilahduttaa aina aamuisin, kun kipitän silmät puolisirrillään aamulypsylle. En tiedä kuka on käynyt signeeraamassa uuden rakennuksen aikanaan, pitänee ottaa selvää. 



Katsokaa!! Siellä kasvaa jotain!

Käväisin kasvimaalla nyhtämässä muutaman juolavehnän alun pois ja katsokaa mitä löysin. Olen melko lailla vakuuttunut, että tuo saattaa olla salaattia. Ainakin se kasvaa terhakkaasti kieroissa riveissä sillä kohtaa, mihin lykkäsin salaatin siemeniä. Oi namnam, odotan jo innolla oman pihan antimia. Raparperista olen taikonut jo niin monen sorttista murkinaa, että voisin kohta vaihtaa lajia. Eilen valmistui raparperipaistosta iltapalaksi ja yön yli oli raparperituoremehu mehustumassa jääkaapissa. Tänään löysin valtavan hyvän näköisiä nokkosia takapihalta. Huomenna ajattelin kokeilla nokkosmuhennosta lounaaksi. Minä, joka en todellakaan viihdy hellan äärellä olen kokannut alkaneen kesän aikana enemmän kun miesmuistiin. Valtavan kivaa, kun ei ole liian lähellä keskinkertaisia ja liian helppoja opiskelijaravintoloita. Tulee laitettua itellensä oikeasti hyvää ruokaa. Ja jos joku kokeilu ei onnistu, ei jää kovin suuri perhe huutamaan nälkäänsä kun yksin täällä möllöttelen. Nyt on hyvä aika kokeilla kaiken näköisiä kokkailuja, kun aikaakin on ihan omaan käyttöön. 


Maitokiisseliä tuoreilla mansikoilla

 
Puss och Kram!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti