keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Kestovaippailua

En muista koska meidän neidolla olisi ollut kertakäyttöinen vaippa päällään. Johtuu toki osittain siitä, että mammalomalaisena muistikapasiteettini on koppakuoriaisen luokkaa, mutta toisaalta myös siitä, että satuimme voittamaan kestovaippalotossa. Kestovaippailu on minusta arpapeliä. Se joko onnistuu tai ei onnistu, riippumatta siitä kuinka erinomaisia tai epäerinomaisia lapsen vanhemmat ovat. 

Meidän kestoilu alkoi vähän vahingossa. Saatiin läjä taskuvaippoja sukuperintönä ja lähdin kokeilemaan niillä, josko kestoilu meillä onnistuisi. Ja onnistuihan se alun opettelun ja säätämisen jälkeen. Kun vielä täydensin varastoa nettikirpputorilta, hankin muutaman ison vaipan yövaipoiksi ja kudoin villaimuja yövaipan lisätäytteeksi, toimiva kokoelma oli valmis.

Ehkä suurin innoke kestovaippailuun oli minun roska-ahdistukseni ja se, että olen maailman huonoin viemään roskia. Mun roskis ei ole koskaan niin täynnä, etteikö sinne vielä mahtuisi, jos vähän tiivistää vanhaa kasaa. Voitte vaan kuvitella miltä meidän vaipparoskis haisi viikon jälkeen kesällä aikana ennen kestovaippoja.

Asuessani isolla kirkolla opin kierrättämään ja lajittelemaan ihan kaiken. Sitten muutin tänne metsään, missä ei kerätä lainkaan kierrätysmuovia, eikä vuokrakodissamme ole omaa pihaa mihin saisi kompostorin. Sekajätteemme täyttyy siis nykyään perunankuorista ja muovikipoista ja se ahdistaa. Lievitän ympäristöahdistustani kompensoimalla jätteen määrää välttämällä kertakäyttövaippoja.

Päästöjen kompensointi on päivän sama. Aivan sama miten paljon kulutat, kunhan pystyt paperilla osoittamaan, että kompensoit tuhlailusi jollain muulla tavalla. Väitän, ettei fleece- ja PUL-kankainen kestovaippa ole mikään ekoteko vesistöihin päätyvien mikromuovien takia, mutta onko se suurempi vai pienempi haitta kun kertakäyttöinen muovivaippa, joka päätyy hiilidioksidina polttovoimalan piipusta taivaalle? Sitä en osaa arvioida.

Laiskuus ja herkkä hajuaisti voittaa tässä ekokysymyspainissa. Kertakäyttöinen vaippa haisee. Enkä tarkoita henkisesti, vaan ihan fyysisesti. Pissa kerttisvaipassa haisee ihan järkyttävälle, kun kestovaipassa sitä tuskin huomaa kuin painosta. En tiedä mitä taika-ainetta bambufleece on, mutta siinä vauvan eritteet eivät juuri haise.

Neito nukkuu perhepedissä ja olen enemmän kuin tyytyväinen ettei aamun ensimmäinen aistimus ole ydinjätteen lemu kerttisvaipassa naaman vieressä. (ja armaat fysiikasta ymmärtävät ystävät, tiedän toki, ettei ydinjäte haise, se säteilee. Mutta mikään oikea haju ei mielestäni kuvaile kerttisvaipan lemua riittävän osuvasti)

Kestovaippailun aloittamiseen kuulee usein suosituksen, että hanki erilaisia ja eri tyyppisiä vaippoja ja kokeile mikä sopii teidän kääryleelle. Ja jos kaikki sopii, niin voit käyttää niitä 20 erilaista ja erilaisilla sisuksilla ja ulkokuorilla olevaa vaippaa yhtä aikaa. Ei jatkoon! Aluksi haasteena oli saada myös tuo miespuoleinen vanhempi höynäytettyä kestovaippojen maailmaan, eikä se olisi ikimaailmassa onnistunut, jos meillä olisi ollut sata erilaista vaippaa käytössä. Nyt meillä on iso läjä säädettäviä taskuvaippoja, joita kaikkia ajetaan samalla tavalla. Insinööri kiittää.

Pitkään meillä oli hoitopöydällä sekä kesto- että kerttisvaippoja saamatteilla. Vaipan vaihtaja sai aina päättää mitä halusi käyttää. Lopulta laitoin kerttikset kaappiin, kun läjään ei oltu koskettu pariin kuukauteen.

Yöllä ei vaihdeta vaippaa, silloin nukutaan ja syödään. Vaippaan tarvitaan siis täytettä enemmän, kuin päivällä, jotta ei lakanat kastu. Olin hankkinut ihanaa kirjavaa kotimaista käsittelemätöntä luomulampaan villalankaa suoraan tilalta tarkoituksena tehdä siitä jotakin megalomaanisen hienoa ja nättiä.

Lanka päätyi neuleena neidon vaipan täytteeksi ja toimii siellä erinomaisesti. Joku kysyi minulta, miten raaskin laittaa parasta mahdollista lankaa vauvan pyllyyn. Vähän erikoinen kysymys minusta, panostaahan isot ihmiset satasia salikortteihin tai täyteaineisiin, jotta oma pylly olisi erinomainen. En minä laita mitään kemikaalipestyä muovilankaa toisen ahteria vasten, kun ei sellainen materiaali vain toimi. Puhdas villa on paras imuaine. Se imaisee itseensä litran pissaa, eikä sitä tarvitse pestä juuri koskaan, koska villa putsaantuu tuulettamalla, eikä luonnonmateriaalina ala haista. Vauva-arjessa kaikki mikä ei haise pahalta, on puhdasta. (Villapöksyjä meillä ei harrasteta, ne ovat sitten tosiharrastajien juttu, mutta taskuvaipan sisällä villa on hyvä lisäimu mikrokuidun kaverina.)

Kestovaippa maksaa n 10-30 €/kpl uutena riippuen ihan siitä ostaako ulkolaisen massatuotteen, vai kotimaisen käsityön. Meillä kaikki vaipat hankittiin tai saatiin käytettyinä. Osa oli toki käyttämättöminä tehtaan pussissa, mutta kaupasta täydellä hinnalla ei ole hankittu yhtäkään vaippaa.

Olen laskenut, että vaipat ovat maksaneet itsensä takaisin jo hyvä tovi sitten, verrattuna kertakäyttöisten vaippojen käyttöön. Kerttiksiin menee n 10-15 € viikossa, eikä niistä jää jäljelle kuin täysi roskasäiliö. Laadukkaat kestovaipat toimivat mukulalta toiselle, eivätkä oikealla pyykkihuollolla juuri kulu. Kuminauhoja ja tarroja voi joutua vaihtamaan, mutta se on nopea askarteluhomma. Kestojen käyttö on meillä osoittautunut myös taloudellisesti kannattavaksi ratkaisuksi, kun suosimme käytettyjä ja kooltaan säädettäviä vaippoja. (sama vaippa sopii melkein koko vaippa-ajan)

Ensimmäisen lapsen kanssa on helppoa harrastaa kaikenlaista kestovaippailusta muskariin. Seuraavan mukulan kanssa ei mennä ainakaan sinne muskariin, mutta voi olla, että myös kestoilu jää. Se riippuu ihan omista voimavaroista ja muistikapasiteetista. Jos vaippakonetta ei muista pyörittää riittävän usein, ei puhtaita kestovaippoja ole silloin kun niitä tarvitaan.

Pienen vauvan kanssa kosteusindikaattorilla varustetut kerttikset ovat maailman kätevimpiä, joten niillä todennäköisesti mennään seuraaavienkin kanssa niin kauan, kun muksujen pissaamisia pitää kytätä. (Imetyksen onnistumista tarkkaillaan ensimmäiset viikot pissojen lukumäärinä päivässä, tiedoksi niille, jotka eivät olet pikkulapsiruljaan vielä päässeet/joutuneet.) Lisäksi pikkuvauvan koivet ovat kuin syömäpuikot. Ei niiden ympärille saa kestovaippaa napakasti, joten ohipissat ovat taattuja.

Kestovaippailu on meillä rutiini siinä missä monessa muussa perheessä on vaipparoskiksen vienti. En suhtaudu kestoiluun mitenkään intohimoisesti tai zero waste-ideologialla. Lähinnä naurattaa, kun instagrammissa tykkään erinnäisistä kestovaippa-sivuista ja seuraavaksi sieltä tarjoillaan ja kalastellaan seuraajia monenlaisille true-ekoilusivuille. Käytämme edelleen muovipusseja ja ostamme uusia tavaroita kaupasta, kun niitä tarvitsemme. Kestovaippailu ei tarkoita, että pelastaisimme maailmaa myös kaikilla muilla mahdollisilla (ja mahdottomilla) tavoilla. Kestoilla voi myös ihan tavallisessa perheessä.

Puss och Kram!