Kasvimaa!

Jes!! Vihdoin se on täällä: Kasvimaapostaus! Kerronta lienee selkeintä, jos etenen kuvajärjestyksessä.

Tästä se lähtee!!

Valitsin kasvimaalleni parhaan paikan koko tontilta. Se on varjoisa, hieman montussa, aivan jankkisavea (tai siltä se ainakin tuntui), kyllästetty rikkakasvien juurilla ja siemenillä, kallion päällä, sekä isojen puiden juurten ulottuvilla. Että jos siellä jotain tarkoituksella kylvettyä kasvaa koko kesänä, ihmeiden aika ei ole vielä ohi. 

Ullatuus!

Maata kaivellessa vastaan tuli muutamia metrejä oikein mukavaa mansikkamuovia. Muutama kasvukausi on vierähtänyt mansikoiden ajoista, sen verran sitkeästi istui juolavehnän juuri muovin päällä ja alla ja läpi ja vieressä. 

Maata mullin mallin

Kuka tarvitsee mitään koneita, kun likalla on runsaasti tilaa paidan hihassa haballa kasvaa? Siihen mihin tietotaito teknologian kanssa loppuu, lihasvoima alkaa. Ja kun lihasvoima loppuu, pienenee viljelyksessä olevat hehtaarit. Kyllä tuolle minun postimerkilleni mahtui yllättävän monta kylvöriviä. Todennäköisesti rikkaruohoja kitkiessä (mitä toivottavasti myös tulen tekemään) kiitän alkukesän reppanoita käsivarsiani, joilla ei tuon suurempaa alaa myllätty. 

Peruna on tärkeä osa suomalaista ruokaperinnettä. Täytyi sitä omaan maahankin saada parin rivin verran. Ja kun ala on pieni, ei siihen riviin montaa pottua mahtunut. Yliopisto-opiskelijana olen viimeisen pari vuotta lukenut valtavat määrät tieteellistä tekstiä ja erinnäisiä oppimateriaaleja. Perunaa istuttaessani mieleeni nousi viime vuodelta kasvintuotantotieteiden peruskurssilta ohjeita perunan idättämiseen. Itujen tulee olla vain valoituja, jolloin ne kestävät paremmin käsittelyä, mutta takaavat silti nopeamman kasvuun lähdön maassa. Mitä tekee opiskelija pää täynnä teoriatietoa? Lykkää perunat kaupan pussista suoraan maahan malttamatta odottaa yhtäkään kunnon itua. Toinen virhe, opiskelija käyttää kaupan ruokaperunaa, eikä tautivapaata siemenperunaa. Nyt on maat piukassa perunaruttoa ja ties mitä tyvimätiä. Yliopisto kieltämättä tuntuu kovin teoreettiselta, varsinkin kun sitäkään vähää käytännön asiaa, mitä saisi opinnoistaan irti ei sovella käytäntöön. Oho.

Kotieläintieteilijä istuttaa perunaa

Perunan istutuksessa ilmeni aivan yllättäviä haasteita, sillä pottu-ruttanat eivät millään meinanneet oppia istumaan. Yritin herkkupalan vientiä korvien yli, sekä hännän tyvestä rupsutusta, mutta istuminen tuntui vaikealta opettaa ja oppia. Lopulta luulen keksineeni oikean tekniikan ja pääsimme perunoiden kanssa yhteisymmärrykseen istumistavasta. Satoa odotellessa. 

Hernettä, namnam

Lähipiirissä tehdyn tutkimuksen mukaan kasvit pystyvät kasvamaan, vaikka kylvörivit eivät olisi aivan laser-suorat. Tähän luotan, sillä oma käsitykseni suorasta näyttää jälleen kerran olevan hieman standardien vastainen. Herneitä odotan malttamattomana ja päädyn todennäiköisesti osatamaan niitä torilta. 

Siinä se nyt on, miten kuten harattuna, rivit melkein suorassa ja kylvösyvyydet todellakin sinne päin. Odotukset satotasoista eivät hivele kattoja, mutta jos nyt jonkun perunan, porkkanan, herneen, salaatin lehden ja tillin ruippanan saisi omasta maasta, olisin valtavan onnellinen ja positiivisesti yllättynyt. Nyt vain googlailemaan miltä nuo kasvit näyttää pikkutirriäisinä, etten riivi niitä kitkemisvimmoissani pois. 

Tähän vielä päivän päätteeksi tämän päivän sattumuksia navetalta. 

Mammat päättivät ohi mennessään vähän auttaa lattioiden pesussa. Sääli vaan, ettei tuolta ruokintapöydältä nesteet valu kovin kauniisti viemäreihin. Maanantain iltapuhteina kuivailtiin pöytää ja lapattiin märkää apetta. Olisi ihan kiva selvittää kuka se aina aukoo hanaa kotiosastolle mennessään. Ei ollut ensimmäinen kerta, mutta tällä kertaa letkun pää sojotti hiukan väärään suuntaan. Pusipusi lehmut, niin hurmaavia, kekseliäitä ja luovia. Ehkä parhaita elikoita ikinä!

Puss och Kram!