Tänään sai nukkua oikein pitkään. Aamu alkoi vasta seitsemältä, tuntui ruhtinaalliselta kääntää kylkeä vielä puoli kuuden aikaan ja jatkaa unia. Aamuherätykset kieltämättä tuntuvat aamu-unisen otuksen kropassa, mutta ei nämä ole lainkaan niin rankkoja mitä pelkäsin. On kovin loogista herätä samaan aikaan auringon kanssa kesän läpi. Itseni tuntien koulurytmiin ja "myöhäisiin" aamuihin totuttautuminen ei tule viemään kovin kauaa taas syksyllä.
Aamulypsyn siis missasin aamulla, mutta puuhaa kyllä riitti muuten. Uuden kuivikkeen lappaminen parsien keskelle kertaalleen viikossa sattui tälle päivälle ja päivä jatkui vesikippojen pesulla. Melko taitavasti onnistuin itseni kastelemaan siinä samalla suojaessusta ja kumihanskoista huolimatta. Taito toki tämäkin. Siinä kippoja jynssäillessä tuli mieleeni biisi. Miten se menikään,
"506 ikkunaa tässä talossa on kaikkiaan,
niitä puhtaaksi kai milloinkaan en saa.
506 ikkunaa kun ruudun viimeisen valmiiksi saan,
niin alusta täytyy mun taas aloittaa."
Pätee niin vesikippoihin kuin ikkunoihin. Ei ole kovin hyvä yhtälö pistää perfektionisti tiskausfania jynssäämään yksinään navetan rauhaan. Tulee nutattua turhan tarkkaan, mutta kun häiritsee ihan mielettömästi jos johonkin ulkonurkkaan jää paskan rippeitä.
Lupailin yrittää räpsiä hieman kuvia. Tällä kertaa jopa musitin ottaa kapulan mukaan kylmäpihatolle. Saimpa siinä samassa Jaken työn touhussa mukaan kuvaan.
Jake on komia työkaveri. Tekee mitä pyytää ja korjaa minun virheeni sujuvasti :)
Kuvassa paimennetaan hiehoja sisälle. Seuraavaksi päästetään vanhat umpimammat ulkoilemaan. Vuoropäivät ulkotarhassa ja järjestys sen olla pitää
Mammat ottavat ulkoilun hieman rauhallisemmin kuin teinit. Ovella maltetaan nuuhkutella ilmaa ja pällistellä outoa portin vartijaa. Ja hiukan poseerata valokuvassa.
Iltalypsy olikin tottoumattomalle melkoinen spektaakkeli. Luvassa oli mittalypsy, mikä aiheutti kutkutusta vatsan pohjalle itse kullekin. Mun homma oli ottaa maitonäytteet talteen pikkupurkkeihin ja piippailla viivakoodit koneelle. Siinä sai olla melko tehokas ja tarkka, kun kaksi kokenutta karjanhoitajaa pistää tuulemaan lypsymontussa ja koitan pysyä samassa tahdissa merkintöjen, näytteen ottojen ja purkkien piippailun kanssa. Mutta selvisin siitä! En tiedä kuinka kunnialla, mutta ei ainakaan vielä ole ilmennyt hirveitä katastrofeja. Katsotaan kun näytteistä tulee labratulokset. Tietää ketä syyttää, jos koko firman tulokset heittää härän pyllyä.
Tänään oli oikein hyvä työpäivä. Omaan vihkopäiväkirjaani TÄNÄÄN OPIN:-osioon tuli jälleen uusia juttuja ja lehmut jaksaa ilahduttaa olemassa olollaan. Tähän mennessä joka päivä olen saanut täytellä asioita mitä olen oppiut uutena. Se tuntuu hienolta. Joka päivä saa nähdä ja kokea uutta.
Illalla keittelin itselleni tinkimaitopuuroa ja oi namnam tuli hyvää. Kotimatkalla napsin ketunleipiä ja katsastin tulevat metsämansikkapaikat. Täytynee tehdä hiehojen kanssa diili, että he saa lehdet, minä marjat. Toivottavasti sovitteluvaihe onnistuu, sillä minä olen vähän altavastaajana tässä asiassa. Mansikat on kuitenkin hiehojen laitumen puolella.
Puss och Kram!
Kohti huomisen uusia opittavia asioita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti