Koti on siellä mihin sen antaumuksella tössöttää

Tässä on pari päivää vierähtänyt ihan vallan lorviessa. En juuri ole navetolla käynyt, mitä nyt pyykkäämässä ja valokuvaamassa. Melkoinen karjakon alku, kun ei malta vapaapäivänään pysyä pois työmaalta. 

Lorviminen on ehkä väärä sana käyttää tässä yhteydessä. Sanotaan, että olen tössöttänyt kotia kaikessa rauhassa. Minulla oli suunnitelmissa lähteä pyöräilemään pitkin paikallisia metiköitä, mutta se jäi vesisateen takia välistä. En toki ole sokerista, mutta riittävän makea kuitenkin, ettei huvittanut itseään kastella ehdoin tahdoin.

Olen panostanut kodin laittoon sisältä päin. Nyt on verhotankoja ruuvailtu paikalleen, ikkunoita pesty ja ekohuussi puunattu verhoja vaille vailmiiksi. Kuvien otto jäi niin myöhään, ettei sisävalot oikein riitä kunnon valaistukseen. Tänään siis vain pieniä ulkopaloja viikon varrelta.

Hyvää huomenta maailma! Keittiön ikkunasta aukeaa näkymä pihatielle

Aamupalaemmeet suoraan kotipihasta. Raparperi-omenapuuroa pitkällä haudutusajalla ja kahvia runsaalla tinkimaidolla, maalaiseloa parhaimmillaan

Tässä on tavoite, kaunis asetelma suoralla horisontilla. Tässä on kuulkaas ahkerasti tehty työtä, ihan on heinät kasalla ja kaikkea

Tässä todellisuus. Intoa riittää, taitoa ja kärsivällisyyttä ei ehkä niinkään. Horisontti kenossa ja harava vielä kaatuvassa liikkeessä

Olen nyt asustellut torpassa reilun pari viikkoa. Aika on hujahtanut ihan valtavalla nopeudella. Sain hieman ihmetteleviä kommentteja eilen, että mitä likka tekee vapaapäivänä vielä täällä. Vastaus  on hyvin yksinkertainen: koti on kesken. Aikaisemmista muutoista ja kaupunkien vaihdoista olen oppinut ainakin sen, että kotiutuminen vaatii aikaa ja huolellista tössöttämistä. Viihdyn valtavan paljon paremmin kodissa, missä milloinkin asun, kun saan toteuttaa pesänrakennusviettiäni silloin kun se jyllää. 

Nyt olin varannut nämä pari vapaapäivää hitaille aamuille ja verkkaiselle kodin laitolle. Ilmat suosivat sisähommia, sillä sade ja jäätävä lämpötila kehoitti pysyttelemään verhotankojen kiinnittelyn parissa. Kasvimaata minun piti ehtiä kuokkia, mutta se jää nyt loppuviikon urakaksi. Siemenet sain tänään hankittua. Ihan vain muutamaa sorttia kävin hakemassa paikallisesta maatalouskaupasta ja lupasin palata muutaman viikon päästä takaisin kun saan edelliset siemenet tapettua. Luotto on kohillaan omiin viherpeukalon kykyihin. Siihen on ihan pointti, miksi luen kotieläintiedettä, enkä kasvintuotantotieteitä. 

Leikkimökki? Ei vaan ihan oma pikkusauna

Eilen lämpeni ekaa kertaa pihan perältä löytyvä saunamökki. Tuntui aivan käsittämättömältä, kun saunan pesä vain syttyi. Ilman, että se tuprutti savuja sisälle tai sammui hapen puutteessa. Aivan kuten facessa jo joku leukaili, into ihanaan sisähellan lämmitykseen lopahtaa aika pian. Varsinkin, kun ystäväni hellan mielipuuha on tunkea savut piipun sijaan sisälle torppaan. Tänään emme olleet kovin hyvissä puheväleissä iltapäivällä, mutta saimme lopulta sotamme sovittua ja kumpikin asettui tahoillaan miellyttävän lämpöiseen aselepoon. Hella-kaverini on hieman temppuiluun taipuvainen, mutta eipä vastuskaan ole kovin helppo. Jos alkaa torpan mäeltä kuulua meteliä, se olen todennköisesti vain minä kiukuttelemassa puuhellalle. Pitäisiköhän sitä alkaa laajentaa reviiriään ihmisten ilmoille pikapuoliin?

Edustuskuva viime viikolta

Tässä kesässä on monia valtavan hyviä puolia. Samalla kun teen navettaharjoittelua, saan harjoitella oman kodin pito. Nautin omasta torpasta ja pihan laitosta. Kesä kerrostaloyksiössä saisi minut kyllä kaikkoamaan aika nopeasti vapaapäivinäni täältä, mutta torpasta tahdon tehdä kodin näiksi muutamaksi kuukaudeksi, mitä täällä tulen viettämään.

Kotitie

Ei liene ihmekkään, että viihdyn. Hieholaidun tontin rajassa tuntuu niin kotoisalta. Vielä tänä kesänä ei pääse ahdistamaan, ettei kotikotona enää ole naapurin hiehoja marjapuskia himoitsemassa. Ja kyllä, kuvan vesilätäköt tuli pompittua moneen kertaan, kun kipitin tietä eessun-taassun pyykkikoneelle navetalle ja takaisin. 

Juuri sopivasti lapsetti, kapula ei vielä ehtinyt pudota lätäkköön

Muutama huomio vielä vapaapäiviltä. Yksi: tuleva oma kotini lämpiää jollain muulla kun puulla, tai ainakin tulipesä sijaitsee todella kaukana tuvasta. Saa sitten savuttaa ihan rauhassa pannuhuoneen täydeltä, mutta ruuan laiton kaveriksi en sauhuja huoli.
Kaksi: naisihmiset, jos joudutte tekemään muuttotilanteessa valinnan meikkipussi ja työkalupakin välillä, suosittelen jälkimmäistä. Omat käteen sopivat työkalut ovat vain niin luksusta ja minun rakas pakkini köllöttää tällä hetkellä Viikissä tyhjän panttina. Toki jos taktiikka on saada aina joku tekemään työkaluja vaativat työt puolesta, voi meikkipussi olla oiva satsaus ;)

Kirpparilöytö

Pakko laittaa vielä kuva oivasta kirpparilöydöstä. Pari hieman kuntoluokituksen yläkanttiin sijoittuvaa lehmää täydentää astiahyllyä täällä ja toivottavasti vielä Viikin kodissa tulevana syksynä. Olisivat myyneet porsaat ja kanatkin samaa sarjaa, mutta ilmoitin olevani lähinnä lehmätyttö. Ei ole juuri tarvetta kokonaiselle astiastolle kun täällä ihmettelen maailman menoa keskenäni.


Kuullaan taas, seuraavalla kerralla taas lehmukuulumisia ja valokuvia navetolta.
Puss och Kram!