keskiviikko 12. elokuuta 2020

Naisten työt ja miesten huvit

Tikku esiin ja ei kun tökkimään muurahaispesää. Aihe on jo valmiiksi loppuun kaluttu ja mielipiteillä höystetty, mutta siitä huolimatta aion sanoa sanasen.

Olen saanut kasvaa ympäristössä, jossa munilla tai niiden puuttumisella ei ole ollut merkitystä missä asioissa on saanut toteuttaa itseään. Olen opetellut laskemaan alle kouluikäisenä yhteenlaskuja naulaamalla vasaralla nauloja haapapölkkyyn isän verstaalla, ja veli olisi minut ottanut mukaan trial-harrastukseensa, jos se homma olisi napostellut. Sen sijaan soitin pianoa ja hoidin hevosia, kuten kunnon tytön kuuluu. Ja jätin kotityöt äidille, mikä tietenkin kopsahti omaan nilkkaan, kun 16-kesäisenä muutin omaan kotiin, enkä tiennyt mitä huuhteluaineella tehdään. 

Parisuhteeseen lähdin sillä mentaliteetilla, että minähän sitten sujuvasti teen kaikki työkaluja vaativat toimenpiteet itse ja ainakin pesen autoni. No, sitten tuli muutama muutto, kaksi lasta ja kotiäitiys. Autossa olisi puolen vuoden krooninen pöly-paskatatina pinnassa, jos armas aviomies ei sitä pesisi säännöllisesti, eikä minulla ole 15 kättä, millä ehtisin tehdä niitä työkaluja vaativia töitä samalla kun imetän nuorimmaista, pidän esikoisen erossa työkaluista ja nuorimmaisen turvassa esikoiselta.

On päiviä, jolloin inhoan ruuanlaittoa. Miksi aina minä häärään siinä hellan edessä vääntämässä milloin mitäkin soosia niistä aineista, mistä kaapeista sattuu löytymään? Esikoinen raakkuu nälkäänsä punteissa ja nuorimmainen huutaa muuten vaan pahvilaatikossaan. Seuraavilta maatalousmessuilta hankin ne vastameluradiokuulosuojaimet vaaleanpunaisilla kuorilla. 

Samaan hengenvetoon, kun manaan maailman epäreiluutta ja miehen saamattomuutta, koitan kovasti muistella koska viimeksi olen lämmittänyt rantasaunan tai vaihtanut omaan autooni renkaat. Myönnettäköön, etten ole koskaan vaihtanut autoon renkaita, koska aina on ollut olemassa joku nohevampi mieshenkilö perhepiirissä, jolla on joko paremmat vehkeet, hermot, aikaa tai joka on vähemmän tiineenä kuin minä sillä hetkellä. Kyllähän näitä syitä löytyy, miksi en ole sitä hommaa koskaan edes opetellut. 

Mukuloiden myötä olen oppinut ymmärtämään miksi perinteiset miesten ja naisten työt jakautuvat totutulla tavalla. Naisten työt ovat sellaisia, että voit samalla sivusilmällä pitää mukulalaumaa silmällä ja ruokkia nuorimmaista tissillä. Homman voi millä sekunnilla vaan jättää kesken, jos pitää pelastaa lapsi kiipelistä tai vaihtaa kakkavaippaa ennen, kun sen sisus kaivellaan keittiön lattialle. Miesten hommat ovat niitä, jotka on pakko tehdä hyvän kelin aikaan, sisältävät vaarallisia koneita tai kemikaaleja ja tarvitsevan sen sorttista keskittymistä, ettei samalla voi vahtia hulivilejä. Avainsanat työnjakoon ovat ennemmin tissit ja rintaruokinta kuin munat. 

Voisin koska vaan opetella vaihtamaan ne auton renkaat tai mies voisi opetella ompelemaan työtakkiin uuden vetoketjun. Mutta kun toiselta se sujuu silmät kiinni kädet selän taakse sidottuna, niin miksi nähdä opettelemisen vaiva ja ennen kaikkea aika? Lapsiperheessä aika on kallis valuutta. Hommat hoitaa se kummalta ne luonnikkaammin sujuu ja säästyneen ajan voi sitten käyttää vaikka parisuhteen huoltamiseen. Siinä riittää työsarkaa loppuiäksi.

Puss och Kram!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti