Otsikon voisi muotoilla myös osuvammaksi: Mikä homma ei jäänyt kesken? Kahden lapsen, kahden kodin, kesän ja koronan ja niistä seuranneiden arjettomuuden keskellä pää on aika heihei. Tarvitsen rutiineja ja toistuvia aikatauluja, jotta saan itseni järjestykseen.
Pääkopan epäjärjestys näkyy kodin epäjärjestyksenä. Ei siksi, etten tekisi täällä asioita, vaan siksi, etten saa mitään tehty loppuun asti. Kävimme kesäaikaan kotona lähinnä pesemässä pyykkiä ja hengailemassa sen aikaa, kun pyykkikone kävi. Tässäpä pieni koonti ihan tavallisesta kesäpäivästä.
Tulemme kotiin mökiltä aamupäivällä, heti kun olemme suoriutuneet aamutoimista. Laitan pyykkikoneen pyörimään, alan ruokkia pesuetta kiireellisyysjärjestyksessä, laitan mukulat päiväunille kiireellisyysjärjestyksessä ja käyn vaihtamassa pyykit koneeseen. Aloitan ehkä jonkin oman ompeluprojektin flyygelin päälle tai jatkan jotakin kymmenestä kesken jääneestä. Ruokin ja huollan nuorimmaisen ja ehkä ehdin keittää itselleni kahvit jossain välissä. Unohdan kahvin pöytään, kun teen jonkun edellisellä viikolla kesken jääneen asian loppuun sillä matkalla, kun käyn hakemassa lehden postilaatikosta talon päädystä kahvin kanssa luettavaksi.
Menen juomaan kylmää kahvia ja ehdin lukea puolikkaan jutun ennen, kun toinen lapsista herää ja vaatii huomiota. Siirrän kassin, jossa ensimmäisen koneellisen märät pyykit edelleen odottavat levittämistä, mennessäni pyykkitelineen luo ja huollan lapsen. Käyn tyhjentämässä toisen koneellisen pyykkiä, laitan märät pyykit samaan kassiin edellisten märkien kanssa ja lämmitän esikoiselle päivälliseksi samaa eilistä soosia, mitä syötiin lounaalla. Syön itse esikoisen jämät, koska en jaksa laittaa itselleni mitään oikeaa ruokaa.
Harmittelen mielessäni, ettei tänäänkään päästä kunnolla ulkoilemaan, kun koko päivä menee pyykkikoneen vahtina sisällä. (Putkimiehen rouvana ei tulisi pieneen mieleenkään jättää pesukoneita valvomatta pyörimään.) Esikoinen hyppii seinille ja pöllii aina tilaisuuden tullen nuorimmaisen tutin. Nuorimmainen nukkuu suurimman osan aikaa nätisti pahvilaatikossaan, mutta tarvitessaan palvelua, hän vaatii sitä NYT. Pyörin päämäärättömästi ympäri kämppää, tarkistan instan ja facen sadannen kerran ja vien minicrip-pussit 13. kerran takaisin keittiön laatikkoon huudon saattelemana.
Kun kolmas pyykkikoneellinen on pessyt, on aika pakata kamat ja siirtää komppania takaisin mökille. Tyhjennän pyykkitelineen edellisen viikon pyykkipäivän jäljiltä ja ladon kolme koneellista pyykkiä yhdelle telineelle. Pakkaan mökille mukaan kassillisen märkiä pyykkejä, kassillisen kuivaa tavaraa ja eväitä, kestovaippojen pyykkiämpärin, sekä sata kestovaippoihin liittyvää tarvikeosasta. Sillä välin, kun keräilen tavaroita yhteen kassiin, esikoinen tyhjentää ensimmäistä kassia ja korvaa tuotteita omilla tavaroillaan, kuten legoilla, muovilapiolla ja hiusharjalla. Huokaisen ja kiikutan kasseja eteiseen turvaan ja koitan muistaa mitä vielä piti ottaa mukaan.
Lopulta pääsemme mökille noin klo 21:07. Matkalla (5km) esikoinen on nukahtanut autoon ja saanut juuri sopivasti lisävirtaa iltavilliin. Mukulat pestään vessan lavuaarissa, koska saunan padoissa ei ole vielä lämmintä vettä. Nuorimmainen on juuri tänään hörinyt ilmaa kolme kiloa mahaan ja vaatii sylittelyä koko illan. Esikoinen huutaa ja raakkuu sängyssänsä ja karkaa aina kun nukuttajan mieli herpaantuu (eli nukkumatti kutsuu). Saunan pesä sammuu, ennen kun vanhemmat ehtii yksi kerrallaan pesulle toisen vahtiessa puoliunessa raakkuvaa huutokuoroa sisällä. Jep, mökilläkin piti imuroida tänään, mutta se homma jäi kesken aamulla ja imuri lojuu tuvan lattialla.
Puss och Kram!
P.s. Tätä julkaistessani olemme jo muuttaneet pysyvähkösti "kaupunkiasuntoon" ja mökkeily on tältä kesää ohi satunnaisia saunanlämmitys-retkiä lukuun ottamatta. Miksiköhän, vaikka keliäkin olisi...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti