Messuiluja ja kesäkuntoilua

Näyttää uhkaavasti siltä, että tämän kirjoittelun kanssa käy ihan niin kuin pelkäsin alkukesästä. Jaksoin päivitellä pari kertaa viikossa ekat kuukaudet, mutta nyt tämä uhkaa jäädä vallan. Arjessa ei enää tule päivittäin sellaisia kutkuttavan jännittäviä sattumuksia joka päivälle, jotka pitäisi heti kohta jakaa maailmalle. Maalaiselo on oikeastaan melkoista rutiinin pyörittämistä ja kasaantuvan katastrofin hallintaa. Tänäkin vuonna keli on asettanut ekstrahaasteita rehujen tekoon ympäri maata, heinäkuustakaan ei näytä tulevan sen parempaa viljojen kannalta ja syksyn satoja ei taida uskaltaa vielä edes ajatella.

Messumateriaaleja, suurin osa jo kahlattu läpi ja mielenkiintoisimmat jutut luettu

Viikonloppu vierähti maatalousnäyttelyissä. Sieltä mukaan tarttui valtavasti hyvää mieltä, tuttujen kuulumisia, kuvan kasan verran luettavaa, uutta ajankohtaistakin tietoa ja melkein kärähtäneet olkapäät. Säät hellivät kerrankin ja meinasi ihan tulla jopa lämmin tälle kesälle. Messuilta vierähti leppoisasti opiskelutovereiden seurassa ja Viikki-ikävä lievittyi taas hetkeksi. Ei täältä oikeastaan ole kiire mihinkään. Vielä on kesää jäljellä ja valtavan hyvä niin! Jos vaikka ehtisi Icakin poikia ennen kun lähden. Eihän sitä vaavia toki ole haudottu nyt kuin viikko yliajalle, mutta kuitenkin... 

Sunnuntaina messujen päätteeksi virtaa jäi jotenkin ylenmäärin. Päätin lähteä vähän fillaroimaan ja etsimään uusia reittejä. Sää oli mitä mainioin ja aikaa oli käyttää matkan varrella kaikkien mahdollisten muistomerkkien tiirailuun. Pääsimpä oikein taidenäyttelyynkin kun sattui olemaan auki reitin varrella. Pienen (vähän liian pienen) tuumaustauon jälkeen päätinkin vähän fiksata paluureittiä uuteen uskoon ja ihan vähän tehdä lisälenkkiä. Olisi ehkä ollut hyvä idea tarkistaa mm kartan mittakaava ennen päätöstä, mutta eipä sitä aina kaikkea huomaa. Tulikin sitten 15 km lisää matkaa lenkkiin, mutta hakuna matata. Keli helli koko matkan ja kotiin asti päästiin hieman ajateltua myöhemmin. Eipä tarvinnut illalle kehitellä mitään ohjelmaa. Sai kaatua sänkyyn ja toivoa että jalat kantaa aamulypsyllä. (eikä ees ollu lihakset jumissa aamulla)

Muutenkin kesä on mennyt oikein tehokkaan kuntoilun parissa. Minua ei saa edes voimaperäisellä lahjonnalla kuntosalille, mutta tämä kuntotreeni on oikeinkin mielekäs. Käsivarsiin on alkanut muodostua sellaisia jännittäväisiä asioita, kun lihaksia. Lypsinten kiinnitys käy kuntotreenistä kun toistoja vain tulee riittävästi. n 100 toistoa päivässä keskimäärin 5xviikossa, ei paha ohjelma. Lisäksi vähän kolailua ja lapiointia kylkeen. Parasta on se, että touhussa on joku pointti. Kuntoilu kuntoilun takia ei ole mun juttu, mutta eläinten hyvinvointiin yhdistettynä työssä on merkitystä ja hyötyä monella tasolla. 

Salaattia, nam!

Olen ihan vallan unohtanut uutisoida kasvimaasta. Olen nyt jo pari viikkoa käynyt harventamassa salaattirivejä lautaselle. Nyt sieltä alkaa saamaan jo ihan kunnon kokoisia lehtiä. Perunan varret kasvaa jo polven korkuisina, kuva on vanha. Jokainen istutettu peruna on itänyt komiasti ja lykkää vartta. Tottakai viljelijän pitää tietää montako perunaa maahan on lykätty. Toiset puhuisi kiloista, minä suurviljelijänä kappalemääristä. Iloitsen kasvimaan antimista ja odotan malttamattomana marjasatoa. Viinimarjat kasvavat kokoa, mutta eivät vielä punastele, mustikat on myöhässä niin kuin kaikki tänä vuonna. Herne kukkii, ne kaikki kolme vartta mitkä suostuivat tuolta maasta kasvamaan. Ilmeisesti kylvövaot olisi sittenkin pitänyt laaseroida suoriksi. Tillit kyllä kasvaa ja jos lakkaisin unohtamasta niiden olemassa olon ja pomppimasta niiden päällä saisin ehkä jopa perunankeittoveteen tilliä kun potut ovat nostokuntoisia. 

Pakko mainita jälleen kerran, tekee valtavan hyvää elellä kesä niin, että päivisin ruoka-aikaan on sopivasti aikaa kokkailla kaikessa rauhassa. Tulee tehtyä kaikenlaisia kokeiluja, joista suurin osa on onnistunut valtavan hyvin. Namnam, kyllä tästä likasta vielä keittiökelpoinen tulee tämän kesän aikana. 

Josko vaikka kuvia ensi postaukseen? Saa nähdä. On taas kuvailut jäänyt taka-alalle. Huomasin, että messuiltakin olin ottanut vain yhden ainoan räpsyn. Aikaisempina vuosina on tullut notkuttua kameran kanssa aina jossain eläinkehän laidalla. Tänä vuonna kävelin hevoskehän vierestä lähinnä vain eksymisen seurauksena ja lehmäkehän laidallakin oli niin tuskainen auringon räkitys, ettei siellä tullut montaa kehää katseltua. Lähinnä haastettiin ständien pitäjiä kyselemällä joko ihan typeriä tai niin vaikeita ettei aina saatu edes vastauksia. Oli kieltämättä aintoisaa ja opettavaista. Messut ovat siitä hyviä, että aina niistä löytää uusia puolia. Sitten kun kotieläinpuolen asiat osaa täydellisesti, voi laajentaa konepuolelle. Sitä päivää odotellessa.

Puss och Kram!