Meillä täysimetetään, eli neito saa kaiken ruokansa tissistä (kiinteiden ruokien maistelua lukuun ottamatta). Tämä oli tavoite ja olen onnellinen, että siihen on päästy. Imetys ei aina onnistu syystä tai toisesta, joten sitä ei tule pitää itsestäänselvyytenä.
Olen oikein hyvää, maitolinjasta sukua, joten en osannut etukäteen edes pelätä, etteikö imetys onnistuisi. Emme hankkineet edes tuttipulloa ennen neidon syntymää, koska mitäpä sillä tekisi? Toki jouduin pullon ostamaan sitten viikko synnytyksen jälkeen, kun meinasi iskeä utareahdistus tien päällä ja huoltoaseman kaupan ainoa järkevä lypsyastia oli tuttipullo. Turvavyö pöhöttyneen ja täyden utareen päällä ei ole kovin kivan tuntuinen, voin kertoa.
Tuttipulloa on käytetty ehkä sen viisi kertaa, kun neito ja isä ovat jääneet kahdestaan kotio mamman harrastusten ajaksi. Nykyään neito pärjää jo muutaman tunnin ilman välipalaa, joten tuttipullo saa pölyttyä lääkekaapissa.
Olen henkeen ja vereen täysimetyksen kannattaja, jos se on äidille ja lapselle fysiologisesti mahdollista. Syy tähän on navettakokemukseni. 3 kk ikäisestä vasikasta näkee todella hyvin, onko se saanut koko ikänsä luomumaitoa suoraan utareesta vai maitojauhejuomaa kaksi kertaa päivässä ämpäristä. Kyllähän niistä maitojauhevasikoistakin lehmiä tulee, kun saavat kasvussa kiinni sitten kun etumahat käynnistyvät, mutta alussa ne pienet luisevat kuraperät ovat karua katseltavaa.
Joka kerta kun luen kaikenmaailman palstoilta, miten on tehty tietoisesti valinta ruokkia lapsi jauheella pullosta, vaikka imetys onnistuisi, sieluni itkee verta ja kysyn eikö ne tiedä mitä maitojauhevasikasta tulee? Ei tavallinen mamma tiedä ja sehän minua itkettää. Kyllä se lapsi tulee ravittua jauheellakin, mutta maidossa on luonnostaan hivenet, suotuisat bakteerit, vasta-aineet ja optimaalinen ravinnekoostumus. Kyllähän se näkyy terveenä ja pulskana vasikkana tai vauvana ja väittävät että suotuisat vaikutukset kantavat vielä aikuisiässäkin (Imetyksen tuki ry).
Yksi neuvolan tädeistämme kuulosti yllättyneeltä, kun kerroin että meillä täysimetetään. Olin vähän järkyttynyt. Onko jauheruokinta niin yleistä, että täysimetyksestä pitää yllättyä, vaikka se on normaalin (ei-allergisen) lapsen paras tapa ruokailla? Osaan olla entistä onnellisempi, että meillä täysimetys on helppoa, vaivatonta, kivutonta (ainakin melkein) ja kiukutonta. Ilmeisesti näin ei ole joka perheessä, kun jauheruokinta tulee edes kysymykseen.
Täysimetyksen ehkä ainoa varjopuoli on se, että mukelo on koko ajan kiinni äidissä. Tuttipullovauvan voit lykätä viikoksi isin kanssa mökille tai mummolaan, mutta tissivauva kulkee tissien mukana. Mutta niin kauan, kun juniori ei liiku itse, eikä huuda koliikkia, hänen kanssaan voi liikkua melkein missä vaan. Me ollaan käyty lavatansseissa, kyläilty ystävien luona ilman että lattianrajassa tuhoutui elektroniikkaa, yökyläilty mummulassa ja muualla ja eletty muutenkin miltei niin kuin ennenkin.
Ja mikä helpointa, juniorin eväät on aina mukana. Riittää että reissuun pakkaa mukaan omat vaatteet, lapsen vaatteet, viidet varavaatteet molemmille, lapsen kestovaipat, lapsen märät koneesta tulleet kestovaipat (jotka toivottavasti kuivuvat matkalla), pyykkipussin vaipoille, pyykkipussin muille tekstiileille, kantoliinan, vaunut, lakanoita, krotteja, pyllynpesukrotteja, pyyheliinoja, omat pesuaineet, hygieniatuotteet, pyllyrasvan, käsirasvan, naamarasvan, Bepanthenin ja varalta vielä joku kortisonirasva. Mutta eipä tarvitse ottaa kassillista korvikkeita, keitettyjä tuttipulloja ja karttaa valtakunnan mikroaaltouuneista, joissa saisi korvikkeen lämmitettyä lapselle sopivaksi. Kyllä me päästään helpolla.
Tällä viikolla vietetään kansallista imetysviikkoa. Imetysviikon tarkoituksena on kannustaa ja rohkaista imetykseen ja luoda imetysmyönteinen ilmapiiri myös perheiden ulkopuolelle. Imetykseen kannustaminen syyllistämättä äitiä, joka ei pysty tai halua imettää, on vaikea (väitän että mahdoton) laji. Imetys on niin intiimi ja henkilökohtainen asia, ettei siihen väliin mahdu kuin äiti ja lapsi. En uskalla ottaa imetystä puheeksi edes tutuissa ympyröissä, saati uusissa mammapiireissä missä käymme. Vaikka periaatteessa olen tällainen pälppä, joka tarttuu aiheisiin, mutta tähän en pysty.
Imetyksen tuki ry on nimennyt ensimmäiseksi imetysvaikuttajaksi Rita Niemi-Mannisen, joka osittaisimettää esikoistaan ja jakaa ahkerasti imetysjuttuja ja -kuvia instassa. Minä en olisi hyvä esikuva imetykselle, koska tämä on meille neidon kanssa liian helppoa. Sen sijaan Rita on joutunut pohtimaan imetyksen onnistumista ja käyttää osittaista korvikeruokintaa ihan sen takia, ettei maito muuten riitä lapselle. Juuri imetyshaasteisiin moni äiti kaipaa tukea ja esikuvia. Imetyksen tuen sivuilla on paljon tietoa ja vinkkejä, puhelinnumeroita, mistä voi saada tukea ja vertaistukiryhmiä ja paljon muuta. Rehellisyyden nimissä en ole sivuilla juuri surffaillut, koska emme ole tarvinneet apua imetyksen onnistumiseen alkukankeuden jälkeen.
Imetys on minusta tärkeä aihe nostaa esille ja sen takia siitä haluan kirjoittaa, vaikka rohkeus ei riitä kasvokkain julkiseen keskusteluun. Imetän meidän neitoa siellä missä hänellä on nälkä ja minulla on sellainen luonteva fiilis heittää tissit tiskiin. Suhtaudun alastomuuteen maatalousylioppilaan luontevuudella, eikä tissittely tee poikkeusta. Vähän rättiä eteen ja imetys onnistuu myös kahvilassa tai puiston penkillä.
Nudistiksi en kuitenkaan ala, enkä halua aiheuttaa epämukavuutta esimerkiksi vieraassa seurassa kahvipöydässä. En itsekkään koe luontevaksi katsella paljaita tissejä kylillä (imetyksestä tai tyrkkyydestä johtuvia) joten en halua tarjoilla vastaavaa viihdettä myöskään muille. En kuitenkaan ole valmis piiloutumaan imetyksen kanssa jonnekin vessaan. Ei aikuinenkaan mene vessaan syömään (hyi), joten ei sinne tarvitse paeta myöskään lapsen kanssa.
Okei joskus menen lastenhoitohuoneeseen imettämään ihan sen takia, että neito vetäisee hirveät väsyitkupotkuraivarit tissillä. Silloin on parempi (ja henkisesti helpompi) mennä koppiin huutamaan ja esittää että oltiin vaihtamassa vaippaa. Mutta normipäivänä, kun neito keskittyy hiljaa nätisti rättinsä alla syömiseen, syödään siellä missä muutkin, eli ravintolan pöydässä tai muuten kylillä.
En ole kohdannut epäasiallista kommentointia julkisesta imettämisestäni, mutta toivon että sellaista kohdatessani kielenkantani olisivat hereillä. Imetys on maailman luonnollisin asia, jota ei minun mielestäni pitäisi joutua puolustamaan tai perustelemaan. Mutta tarvittaessa sen teen äkäisen terrierin tavoin. Minun luonteellani päänaukojille takaisin näpäyttämisen ei pitäisi olla ongelma.
Hyvää kansallista imetysviikkoa kaikille!
Puss och Kram!
Ja mikä helpointa, juniorin eväät on aina mukana. Riittää että reissuun pakkaa mukaan omat vaatteet, lapsen vaatteet, viidet varavaatteet molemmille, lapsen kestovaipat, lapsen märät koneesta tulleet kestovaipat (jotka toivottavasti kuivuvat matkalla), pyykkipussin vaipoille, pyykkipussin muille tekstiileille, kantoliinan, vaunut, lakanoita, krotteja, pyllynpesukrotteja, pyyheliinoja, omat pesuaineet, hygieniatuotteet, pyllyrasvan, käsirasvan, naamarasvan, Bepanthenin ja varalta vielä joku kortisonirasva. Mutta eipä tarvitse ottaa kassillista korvikkeita, keitettyjä tuttipulloja ja karttaa valtakunnan mikroaaltouuneista, joissa saisi korvikkeen lämmitettyä lapselle sopivaksi. Kyllä me päästään helpolla.
Tällä viikolla vietetään kansallista imetysviikkoa. Imetysviikon tarkoituksena on kannustaa ja rohkaista imetykseen ja luoda imetysmyönteinen ilmapiiri myös perheiden ulkopuolelle. Imetykseen kannustaminen syyllistämättä äitiä, joka ei pysty tai halua imettää, on vaikea (väitän että mahdoton) laji. Imetys on niin intiimi ja henkilökohtainen asia, ettei siihen väliin mahdu kuin äiti ja lapsi. En uskalla ottaa imetystä puheeksi edes tutuissa ympyröissä, saati uusissa mammapiireissä missä käymme. Vaikka periaatteessa olen tällainen pälppä, joka tarttuu aiheisiin, mutta tähän en pysty.
Imetyksen tuki ry on nimennyt ensimmäiseksi imetysvaikuttajaksi Rita Niemi-Mannisen, joka osittaisimettää esikoistaan ja jakaa ahkerasti imetysjuttuja ja -kuvia instassa. Minä en olisi hyvä esikuva imetykselle, koska tämä on meille neidon kanssa liian helppoa. Sen sijaan Rita on joutunut pohtimaan imetyksen onnistumista ja käyttää osittaista korvikeruokintaa ihan sen takia, ettei maito muuten riitä lapselle. Juuri imetyshaasteisiin moni äiti kaipaa tukea ja esikuvia. Imetyksen tuen sivuilla on paljon tietoa ja vinkkejä, puhelinnumeroita, mistä voi saada tukea ja vertaistukiryhmiä ja paljon muuta. Rehellisyyden nimissä en ole sivuilla juuri surffaillut, koska emme ole tarvinneet apua imetyksen onnistumiseen alkukankeuden jälkeen.
Imetys on minusta tärkeä aihe nostaa esille ja sen takia siitä haluan kirjoittaa, vaikka rohkeus ei riitä kasvokkain julkiseen keskusteluun. Imetän meidän neitoa siellä missä hänellä on nälkä ja minulla on sellainen luonteva fiilis heittää tissit tiskiin. Suhtaudun alastomuuteen maatalousylioppilaan luontevuudella, eikä tissittely tee poikkeusta. Vähän rättiä eteen ja imetys onnistuu myös kahvilassa tai puiston penkillä.
Nudistiksi en kuitenkaan ala, enkä halua aiheuttaa epämukavuutta esimerkiksi vieraassa seurassa kahvipöydässä. En itsekkään koe luontevaksi katsella paljaita tissejä kylillä (imetyksestä tai tyrkkyydestä johtuvia) joten en halua tarjoilla vastaavaa viihdettä myöskään muille. En kuitenkaan ole valmis piiloutumaan imetyksen kanssa jonnekin vessaan. Ei aikuinenkaan mene vessaan syömään (hyi), joten ei sinne tarvitse paeta myöskään lapsen kanssa.
Okei joskus menen lastenhoitohuoneeseen imettämään ihan sen takia, että neito vetäisee hirveät väsyitkupotkuraivarit tissillä. Silloin on parempi (ja henkisesti helpompi) mennä koppiin huutamaan ja esittää että oltiin vaihtamassa vaippaa. Mutta normipäivänä, kun neito keskittyy hiljaa nätisti rättinsä alla syömiseen, syödään siellä missä muutkin, eli ravintolan pöydässä tai muuten kylillä.
En ole kohdannut epäasiallista kommentointia julkisesta imettämisestäni, mutta toivon että sellaista kohdatessani kielenkantani olisivat hereillä. Imetys on maailman luonnollisin asia, jota ei minun mielestäni pitäisi joutua puolustamaan tai perustelemaan. Mutta tarvittaessa sen teen äkäisen terrierin tavoin. Minun luonteellani päänaukojille takaisin näpäyttämisen ei pitäisi olla ongelma.
Hyvää kansallista imetysviikkoa kaikille!
Puss och Kram!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti