Kuvailuja

Tilatutkielman väkertäminen on havahduttanut muidenkin muistojen taltiointiin tällä viikolla. Luvassa siis muutimia otoksia viikon varrelta.

Näyttääkö tutulta turpavärkiltä?

Mansikista on tullut jo iso tyttö. Viime kuulumisten jälkeen Mansikki on joutunut luopumaan mamman hellästä hoivasta, kun ikääkin on jo reilusti yli 3 kk. Nykyään pärjäillään ihan isojen rehuilla ja vedellä. Jotkut tavat, kuten turvan tunkeminen kameraan on jäänyt, mutta enää ei yritetä syödä kameran pitelijää elävältä. 

Malva, ehkä suloisimman värinen Ay ikinä. Perinyt mammaltansa Kielolta hurmaavat laikut.

Omom, Malta löysi tarhan laidalta oikein mahtiherkkuja

Hopean sonnivaavi on reipastunut oikein komiaksi pojaksi. Pojan asennoituminen elämään on vahvasti "puuhun vaikka pylly edellä" ja tätä hän sovelsi jo syntymähetkellä. Onneksi väärin päin syntynyt vaavi saatiin nopeasti pihalle ja hengittämisen alkuun ajoissa. Pienen kröhän ja maitojen kanssa sähläämisestä huolimatta vaikuttaa olevan ihan lupaava sonnin alku. Ainoa vaan, ettei hän ole ikinä älynnyt mammojen ideaa karsinoissa. Maito joudutaan edelleen kantamaan tuttiämpärillä, vaikka vieressä olisi mammallinen maitoa tarjolla. Poika on sisäistänyt vähän turhankin hyvin jalostetun eläimen taipumuksen tottua utareen sijaan kumituttiin juoman lähteenä. 

No nyt on taiteellista, Jake reppana havahtui päikkäreiltä kun aloin sählätä kameran kanssa.

Lets go ladyt! Kohta mennään taas kohti vihreitä laitumia, kirjaimellisesti.

Lähempi tarkastelu paljastaa, ettei mamman alut ole ainoita reissuun lähtijöitä. Tunnelma katossa molemmissa looseissa

Saanko esitellä vakituisen mökkivieraani? Lämpöisinä päivinä varpaissa vilisee joka kerta kun astuu terassille. Tällä kertaa ehdin napata kuvan. 

Reilu viikko takaperin tein radikaalin muutoksen jokapäiväisiin rutiineihini. Kävelin mökkitien navetan jälkeen kotiin tien oikeaa laitaa pitkin vasemman laidan sijaan. Kokemus oli valtavan maailmaa avartava. Oikealla laidalla kasvaa aivan erinäköisiä kasveja ja renkaiden kuvioinnit erottuvat sillä puolella selkeämmin, kun vesilätäköiden kraatterit puuttuvat. Tämä yhden avartavan kokemuksen jälkeen olen taas kulkenut vaistomaisesti kahdesti päivässä vasenta laitaa kotiin. Miten niin jumiutunut omiin pikkukuvioihini ;)

 

Kellilikka traktoriostoksilla. Värin valinta tuotti päänvaivaa

Tämän päivän Hetki suurella Hoolla navetalta on pakko jakaa, vaikka en valitettavasti saanut tilanteesta kuvaa. Ensin hieman taustatietoa: Umpilehmiä on nyt kesä pidetty kylmäpihatossa ja käytetty tyhjennyslypsyillä navetan puolella. Pihan läpi mammat kipittää yleensä ihan nätisti aitauksesta toiseen koiran ohjaamina. Tämän kertainen kolmikko innostui seikkailemaan jo maanantaina pitkin pihoja kun olisi pitänyt palata olkiruokapöydän ääreen kylmään. Tänään mammat nostivat seikkailut kolmanteen potenssiin. Ensin hiippailtiin karkuun sorkkahoidolta yhden jäädessä huutamaan kavereiden perään sorkkahoitotelineeseen. 

Kun kaikkien kynnet oli leikattu ja aika palata kylmään, päättivät mamma käyttää erittäin tehokasta joukkohysterian lietsomiskeinoa: hajaantumista. Jake reppana ei ehtinyt millään kaikkien kolmen perään samaan aikaan. Yksi välituloksista oli Hetki. Ay-mamma päätti puikahtaa navettaan sisälle ihmisten kulkuovesta suoraan toimistokäytävälle. Sieltä mukaan tarttui suullinen herkullisia semmarin hanskoja. Ay-mamma kurkkimassa toimistokäytävän liukuovesta navetan puolelle suu täynnä vihreitä kumihanskoja. Siinä Hetki, joka ikuistui verkkokalvoille porttien sulkemisten, suukun tyhjentämisen ja pakoreittien eliminoimisen välillä. Onneksi tilanne oli sen verran nopeatempoinen, että pitkävartisen kumihanskat saatiin kokonaisina, vaikkakin ehkä kuolaisina pois mamman suusta. Se tästä vielä olisi puuttunut, että matami olisi ehtinyt syödä ne ja vatsa mennyt sekaisin. 

Loppu hyvin kaikki hyvin. Kaikki mammat saatiin yksi kerrallaan kyörättyä aitaukseen. Tulipa siinä lenkkiä kerrakseen sekä mammoille, jakelle, harjurille, että isännällekin. Samalla tuli opittua, ettei lehmä aina toimi laumassa. Se osaa tarpeen tullen hylätä kaverinsa ja etsiä omat reittinsä paremman appeen äärelle. Reitit ovat toisinaan hyvinkin luovia pikku välipaloineen. 

Loppuun pakollinen kukkakuva. Valitettavasti kuva vääristää kamalasti väriä. Oikeasti nuo on hehkuvan viinipunaisia, sellaisia Mian punaisia, tiedättehän. 

Puss och Kram!