Minun oli tarkoitus koota ihan heti rajoittelun päätyttyä tänne viimeiset kuvakollaasit kesältä. Kaksi viikkoa on vierähätänyt viimeisestä iltalypsystä. Tänään oli pakko pysähtyä lenkkipolun varrella juttelemaan Viikin koetilan hiehoille, koska pienoiset vieroitusoireet kaihertaa karjakon alkua viikonloppujen siedätyshoidoista huolimatta.
Nyt annan tilaa fiilistelylle. Kuvia viimeisiltä työpäiviltä, matkalta, Viikistä.
 |
Mammat matkalla laitumelle. Viimeisen typäivän kunniaksi lykkäsi oikein komian kelin |
 |
| Ommom! |
Tässä on tavoitetta kerrakseen. Tämä neiti on MMM jo vajaan viikon vanhasta lähtien. Itse käyn kouluja vähintään vielä neljä vuotta ollakseni Maatalous-Metsätieteiden Maisteri
Voi rakkauspakkaukset! Hopean ja Kesä-Heinän pojat ovat jotain suunnattoman suloista. Melkoisia miehen alkuja ja kovia pusuttelemaan.
 |
| Kukkuu! |
 |
| Mahtipaimenkoira Leko! |
Leko ilahdutti viimeisen työviikon eloamme navettakoiran virkaa hoitaen. Ja hyvin hoitikin! Intoa ja yritystä riitti ja mammat saatiin mihin pitikin.
Toisinaan iskee väsy pienelle. Mikäs sen parempi paikka köllöttää kuin kahvin tuoksussa toimiston lattialla?
Ennen kotiinlähtöä oli sadonkorjuun aika. Huomatkaa erityisen hyvin onnistunut valokuvaus. Joku voisi väittää, ettei nuo porkkanat olleet ihan täysimittaisia, mutta eipä se makua haitannut. Hyvää oli niin kauan kuin oman maan herkkuja riitti.
Tulipa sitä pyöräytettyä vielä kaakkukin kesän antimista. Mansikka-punaherukka-vanilja-hyydykekakku. Voin suositella yhdistelmää. Herukasta tulee kovalla tempolla yksi suosikkimarjoista, kun vain löyttää maittavimmat käyttökohteet.
Viimeisenä päivänä nostettiin kissa pöydälle ja kruunattiin kesä kaffella. Aivan valtava kiitos tilanväelle ja työkavereille kuluneesta kesästä!
 |
| Kotimatkalla |
Tästä se taas lähtee, opiskelijaelämä! Tärkeimmät varustautumiset uuteen vuoteen, eli haalarit kuosiin. Muistot koiruuksista kulkevat aina mukana Helsingin illoissa, koitan kantaa ne kunnialla.
Ensiapua lehmäkaipuuseen. Uljaat lihanaudat ihmettelevät herneen palkoja. Oli todella jännittävää herkkua, eikä tainnut lopulta kelvata kuin Kastanjalle. Tumma kaverikin lähinnä vain kuolasi ja tuhisi palkojen päälle. Etualalla pällistelevä Virpi ei varsinaisesti liity tuohon termiin lihanauta. Hän on ehta kyyttö ja oikein suloinen sellainen. Lihakkuus ja maitotuotos ovat toisarvoisia kun vaakakupissa painaa söpöys.
Tämän päivän kaupunkiähkyn pelasti Viikin koetilan lehmät ja hiehot. Tällainen kaupunkimaisema passaa oikein hyvin maalaisjuntillekkin. Taustalla siintää kaupan kyltit ja liikenteen melu kohisee korviin. Tilanteen pelastaa lehmät.
Viimeinen fiilistelykuva harjoittelutilalta. Aamu-usvan rippeet navetan kupeesta. Kuvaan livahti myös fotobomberi täydentämään kokonaisuutta.
Harjoittelukesä on töiden osalta ohi ja muistot lämmittävät mieltä vielä pitkään. Kirjallisia töitä on vielä jäljellä, tilatutkielman lopullinen versio odottaa vielä muotoutumistaan. Uusi lukuvuosi on pyörähtänyt käyntiin iloineen ja haasteineen. Nokka rohkeasti kohti tulevaa ja eiköhän tännekin jotain elostani vielä päädy. Ehkä sen verran saatoin jäädä jumiin tähän julkiseen kirjoitteluun.
Puss och Kram!
