Uusi vauva

Vanha teksti arkistojen kätköistä nyt kun mahanseutu alkaa olla siinä laajuudessa, ettei vieraammallekaan jää epäselväksi, että meillä varrotaan seuraavaa. Tämä on kirjoitettu vuodenvaihteen jälkeen.

---------------------------------

En yleensä erityisemmin ahdistu syksystä. Marraskuu nyt on aina pimeä ja märkä, mutta ei mahdoton kuukausi. Viime vuonna se meinasi olla. Syynä tähän oli raskausväsymys, mikä tänä vuonna osui vuoden synkimpään ajankohtaan ja lokakuun puolivälistä tammikuulle asti kestäneeseen marraskuuhun.

Muutama päivä meni niin, että makasin Neidon vieressä lattialla pää tyynyssä ja kuuntelin kun hän härväsi omia leikkejään. Pari kertaa käytiin pihalla ihan vaan sen takia, että ihmisen on tapana käydä ulkona kodistaan. Loppu aika selviydyttiin täydellisessä aivosumussa ja odotettiin että raskasuviikot etenee ja väsymys helpottaa. 

Onneksi en odota nyt esikoista, koska olisi jo tullut itku. Nyt tiesin jo vanhastaan, että pahin väsymys menee kyllä ohi ja paha olokin helpottaa viimeistään, kun päästään viikolla 12. Ja niin kävi tälläkin kertaa. 

Oli aika uskomatonta uuden vuoden jälkeen lähteä lenkkeilemään, kun oikeasti jaksan taas kävellä 8 km järven ympäri ihan kevyesti ja olla koko päivän tolpillani pelkkien pätkittäisten yöunien voimalla. Ja vielä hienommalta tuntui, kun isäntä täytti Neidon kiesien renkaat ja ne rullaa jälleen kuin itsestään. Onneksi minä en ole se insinööri talossa, muuten olisi ehkä jo hävettänyt, kun en itse tajunnut tarkistaa onko meidän renkaissa enää ilmaa kesän jäljiltä. Surin vaan, että jo on nainen mennyt huonoon kuntoon, kun ottaa kärrylenkit (lössöillä renkailla) niin koville. 

Uusi vauva on meille ihana uutinen ja odotan innolla. En osaa vielä kauhistella sitä, että meillä tulee olemaan kaksi nosteltavaa vaippalaista samaan aikaan, eikä kumpikaan nuku vielä kokonaisia yötä. 

En surkuttele sellaisia asioita etukäteen, mistä ei ole kokemusta.

Tämän huomasin myös ihmisten reaktioissa uutiseen. Rakkaat, lapsettomat ystäväni onnittelivat vilpittömästi ja lämmöllä, kun vanhemmat perheenäidit ja -isät nielaisivat ensin ja sen jälkeen kysyivät: näinkö pian? En minä halua tietää kuinka väsyneitä sitä ollaan ensi syksynä kahden pienen kanssa. Olen vain onnellinen, että perheen lapsiluku täyttynee rivakasti ja saan sitten loppuelämäni viettää ilman vaippavuoria (ennen kun itse tarvitsen jonkinlaisia inkontinenssi-suojia). 

Nykyteknologia on kätevää uutisten levittämisessä. Kun laittaa viestillä vauva-uutiset, ei tartte katsella niitä huokauksia ja kuunnella näinkö pian?-kysymyksiä vierestä. Ihmisillä on aikaa kerätä itsensä ja onnitella kasvotusten ilman huokauksia. Lapsi on aina lahja, mutta eihän kaikki tykkää joululahjoistaankaan, vaan laittaa ne kiertoon kirppareille jo ennen uutta vuotta.

Puss och Kram!