Kuvailuja

Tilatutkielman väkertäminen on havahduttanut muidenkin muistojen taltiointiin tällä viikolla. Luvassa siis muutimia otoksia viikon varrelta.

Näyttääkö tutulta turpavärkiltä?

Mansikista on tullut jo iso tyttö. Viime kuulumisten jälkeen Mansikki on joutunut luopumaan mamman hellästä hoivasta, kun ikääkin on jo reilusti yli 3 kk. Nykyään pärjäillään ihan isojen rehuilla ja vedellä. Jotkut tavat, kuten turvan tunkeminen kameraan on jäänyt, mutta enää ei yritetä syödä kameran pitelijää elävältä. 

Malva, ehkä suloisimman värinen Ay ikinä. Perinyt mammaltansa Kielolta hurmaavat laikut.

Omom, Malta löysi tarhan laidalta oikein mahtiherkkuja

Hopean sonnivaavi on reipastunut oikein komiaksi pojaksi. Pojan asennoituminen elämään on vahvasti "puuhun vaikka pylly edellä" ja tätä hän sovelsi jo syntymähetkellä. Onneksi väärin päin syntynyt vaavi saatiin nopeasti pihalle ja hengittämisen alkuun ajoissa. Pienen kröhän ja maitojen kanssa sähläämisestä huolimatta vaikuttaa olevan ihan lupaava sonnin alku. Ainoa vaan, ettei hän ole ikinä älynnyt mammojen ideaa karsinoissa. Maito joudutaan edelleen kantamaan tuttiämpärillä, vaikka vieressä olisi mammallinen maitoa tarjolla. Poika on sisäistänyt vähän turhankin hyvin jalostetun eläimen taipumuksen tottua utareen sijaan kumituttiin juoman lähteenä. 

No nyt on taiteellista, Jake reppana havahtui päikkäreiltä kun aloin sählätä kameran kanssa.

Lets go ladyt! Kohta mennään taas kohti vihreitä laitumia, kirjaimellisesti.

Lähempi tarkastelu paljastaa, ettei mamman alut ole ainoita reissuun lähtijöitä. Tunnelma katossa molemmissa looseissa

Saanko esitellä vakituisen mökkivieraani? Lämpöisinä päivinä varpaissa vilisee joka kerta kun astuu terassille. Tällä kertaa ehdin napata kuvan. 

Reilu viikko takaperin tein radikaalin muutoksen jokapäiväisiin rutiineihini. Kävelin mökkitien navetan jälkeen kotiin tien oikeaa laitaa pitkin vasemman laidan sijaan. Kokemus oli valtavan maailmaa avartava. Oikealla laidalla kasvaa aivan erinäköisiä kasveja ja renkaiden kuvioinnit erottuvat sillä puolella selkeämmin, kun vesilätäköiden kraatterit puuttuvat. Tämä yhden avartavan kokemuksen jälkeen olen taas kulkenut vaistomaisesti kahdesti päivässä vasenta laitaa kotiin. Miten niin jumiutunut omiin pikkukuvioihini ;)

 

Kellilikka traktoriostoksilla. Värin valinta tuotti päänvaivaa

Tämän päivän Hetki suurella Hoolla navetalta on pakko jakaa, vaikka en valitettavasti saanut tilanteesta kuvaa. Ensin hieman taustatietoa: Umpilehmiä on nyt kesä pidetty kylmäpihatossa ja käytetty tyhjennyslypsyillä navetan puolella. Pihan läpi mammat kipittää yleensä ihan nätisti aitauksesta toiseen koiran ohjaamina. Tämän kertainen kolmikko innostui seikkailemaan jo maanantaina pitkin pihoja kun olisi pitänyt palata olkiruokapöydän ääreen kylmään. Tänään mammat nostivat seikkailut kolmanteen potenssiin. Ensin hiippailtiin karkuun sorkkahoidolta yhden jäädessä huutamaan kavereiden perään sorkkahoitotelineeseen. 

Kun kaikkien kynnet oli leikattu ja aika palata kylmään, päättivät mamma käyttää erittäin tehokasta joukkohysterian lietsomiskeinoa: hajaantumista. Jake reppana ei ehtinyt millään kaikkien kolmen perään samaan aikaan. Yksi välituloksista oli Hetki. Ay-mamma päätti puikahtaa navettaan sisälle ihmisten kulkuovesta suoraan toimistokäytävälle. Sieltä mukaan tarttui suullinen herkullisia semmarin hanskoja. Ay-mamma kurkkimassa toimistokäytävän liukuovesta navetan puolelle suu täynnä vihreitä kumihanskoja. Siinä Hetki, joka ikuistui verkkokalvoille porttien sulkemisten, suukun tyhjentämisen ja pakoreittien eliminoimisen välillä. Onneksi tilanne oli sen verran nopeatempoinen, että pitkävartisen kumihanskat saatiin kokonaisina, vaikkakin ehkä kuolaisina pois mamman suusta. Se tästä vielä olisi puuttunut, että matami olisi ehtinyt syödä ne ja vatsa mennyt sekaisin. 

Loppu hyvin kaikki hyvin. Kaikki mammat saatiin yksi kerrallaan kyörättyä aitaukseen. Tulipa siinä lenkkiä kerrakseen sekä mammoille, jakelle, harjurille, että isännällekin. Samalla tuli opittua, ettei lehmä aina toimi laumassa. Se osaa tarpeen tullen hylätä kaverinsa ja etsiä omat reittinsä paremman appeen äärelle. Reitit ovat toisinaan hyvinkin luovia pikku välipaloineen. 

Loppuun pakollinen kukkakuva. Valitettavasti kuva vääristää kamalasti väriä. Oikeasti nuo on hehkuvan viinipunaisia, sellaisia Mian punaisia, tiedättehän. 

Puss och Kram!

Elokuun ensisäteet

Viime päivinä mielessäni on hautunut unelma: Lisää tunteja vuorokauteen. Ihan vaikka vaan pari unta varten takaamaan aruinkoa päiviin ja sitten kirjoittamiseen. En ole joutanut pitämään päiväkirjojani ajan tasalla. En niitä paperisia, saati tätä julkista versiota. Tilatutkielmalle on irronnut puolituntisia sieltä täältä, muuten olenkin taas onnistunut aikatauluttamaan päiväni täyteen. Tämä alkaa tuntua pelottavan tutulta. Viikkiarki alkaa reilun parin viikon päästä. Toivottavasti viime vuodesta olisi otettu opiksi ja sana "ei" olisi hieman useammin käytössä.

Verenpunainen taivas aamulla tiesi sadetta päivään. Täydellinen sateenkaari navetan takan kruunasi komeuden

Viimeisiin pariin viikkon on mahtunut monenlaista opintoretkeilyä. Saipa likka opetella raktorin käsittelyäkin. Ihan kahrella eri värisellä koneella samalle viikolle. Täytyy vaan todeta, että kyllähän se kone kulkee eteen ja taakse, mutta annas olla kun pitäisi tehdä jotain järkeävää. Voi olla, että ehtii mammat väsähtää nälkäänsä ennen kun mun vauhdilla saadaan appeet keiteltyä kasaan. Hiljaa hyvä tulee ja täytyyhän sitä olla tavoitetta tulevaankin. Viimeistään ensi kesänä olisi tarkoitus päästä opettelemaan konehommia kaikessa rauhassa. Tänä kesänä olen saanut hioa tissisilmää ja luoda rutiinia eläinten käsittelyyn. 

Samaisella raktoriretkellä pääsin ihmettelemään robottinaveton toimintaa. Äärimmäisen avartavaa päästä tuoreeltaan kahdelle eri tilalle seuraamaan arkea. Erityisesti lypsyrobotissa riittää pällisteltävää. Sellaisen kanssa en ennen ollutkaan päässyt kosketusetäisyydelle. Pitkästä aikaa sain muistutella mieleen myös isojen vasikoiden juottokuvioita. Tämän kesän aikana olen niin tottunut imettäjäemoihin, että tuntuu ihan käsittämättömältä kantaa koneella lypsettyä maitoa vasikalle. 

Viikkiläisten opiskelijakolleekoiden vierailu tilalla muistutti, että oikeasti harjoittelutilalla tehdään monet asiat hieman valtavirrasta poiketen. Näin loppukesästä tuntuu ihan valtavalta rikkaudelta, että saan seurata tätä arkea milkei neljä kuukautta. Täältä saan valtavasti eväitä ja vaihtoehtoisia toimintamalleja tulevaisuuteen. Samalla minulle on avartunut mitä tarkoittaa Luomu käytännössä ja miten imettäjätemot oikeasti toimii osana lypsykarjatilan arkea. Nämä olivat ne asiat, mihin halusin vastauksia kesältä. Valtavana plussana on tullut paimenkoirien käyttö tilan arjessa. Hain lehmiä robotille laitumelta ja välittömästi tuli mieleen, että missä koira. "Jake oikea, taakse!" Vaikka omat koiranohjaustaitoni eivät ole edelleenkään kummoiset, siemen paimenkoiran kanssa työskentelyyn on istutettu tänä kesänä.

Huomaan että alan henkisesti muuttaa itseäni jo pois harjoittelumantereelta. Katselen tavaroita ja mietin missä muuttokuormassa mitäkin kuljetan ja mille puolelle Suomea. Samalla tulee haikeus. En näe Katseen vaavin muuttoa sonnikasvattomolle, en ehdi tutustua Hellevin, Juonivan tai muiden juuri umpeen menneiden vasikoihin. Lypsymontulla ehdin nähdä vain ensimetrit uusien ensikoiden lypsyurista. Mielenkiinnolla odotan ehtiiko Kinski ja Kesä-Heinä tottua lypsyyn niin, että se jalka pysyisi nätisti alhaalla tässä parissa viikossa. Kesä-Kukan poikimistakaan en ehdi nähdä. Kesä-Kukka oli niitä ensimmäisiä eläimiä ketä opin tunnistamaan hiehopihatossa. Ostoeläin, joka oli aina tunkemassa päätä syliin ja maistamassa hihaa. Lempeä ja aavistuksen rasittava käsiteltävä.

Herneet kasvaa komiasti

 Ennen lähtöä on aika nauttia täysillä luonnon antimista. Kasvimaa antaa parasta satoaan ihan kohta. Ensimmäiset oman maan pikkuruiset perunat keitin eilen ja samalla keräsin herneitä salaatin sekaan. Muutama porkkana on oikeasti ihan porkkanan näköinen, joten ainakin maistiaisia on luvassa ennen lähtöä. Viinimarjat kypsyvät hitaasti, mutta varmasti. Takapihalta aukeava metsä notkuu mustikkaa, luomumansikkaretki antoi sangollisen hillomansikkaa.

Sain tällä viikolla kortin, jossa listattiin tärkeitä tehtäviä asioita. Tärkeimpänä mainittiin rakastaminen. Miun salaattietanat osaavat sen asian. Rakasta & rakasta lisää.


Puss och Kram!