Miehet!

Yhdistelmä mies ja vauvanhoito tuo ensimmäisenä mieleen väärin päin puetun paidan lapsen päällä tai kakkavaipan äärellä kakovan raavaan miehen. Stereotypia on selvä: miehestä ei ole lastenhoitajaksi. 

Taannoin eräs miesoletettu ehdotti blogitekstin aiheeksi kauhuskenaariota mitä kaikkea voi tapahtua, kun jättää lapsen isänsä hoitoon päiväksi. Ensin nauratti, mutta sitten en lämmennytkään ajatukselle. Ehkä siksi että se päivä sujuisi todennäköisesti paljon mallikkaammi kuin nämä meidän normipäivät, kun ollaan päivät kaksin neidon kanssa. Koska ihan oikeasti meidän isi kyllä osaa. Ja jos ei osaa, niin soveltaa niin että lapsella on kaikki hyvin.

Miksi miehiä mollataan? Mikä tekee naisen tavassa pukea pitsibody lapsen päälle jotenkin paremman, kun miehen tavasta pukea kokohaalari? Miksi naisen kuvitellaan olevan parempi hoitamaan lasta vain siksi, että hänellä on tissit ja kohtu? Varsinkaan kun iso osa vauvoista tuntuu saavan ainakin osan ravinnostaan tuttipullosta, eikä kohdullakaan enää sen jälkeen tee mitään kun mukula on ulkomaailmassa.

Mistä kumpuaa ajatus, että nainen tietäisi luonnostaan miten lasta ajetaan? Ei tytöille opeteta peruskoulussa vauvaoppia sen enempää kuin pojillekaan. Muutenkin ainoa mitä peruskoulussa kerrotaan perhe-elämästä, on miten ehkäiset perheen muodostumisen. Kappas kun syntyvyys on laskussa. 

Vauvan kanssa ei riitä ne samat opit, millä nainen on saanut pidettyä itsensä ja sikiön elossa odotusaikana. Vauva ei hoidu enää siinä samalla, kun lappaa omaan suuhunsa ruokaa ja vitamiineja ja enemmän vettä päivässä kuin entisessä elämässä viikossa. Ollaan siis isän kanssa tasatilanteessa, molemmat uuden edessä. 

Aikataulu on vieläpä naiselle epäedullinen. Nainen keräilee vielä itseään kasaan tippaletkuissa siinä vaiheessa, kun isi jo hoitelee vastasyntynyttä vauvaa. Isällä on siis ratkaisevat minuutit enemmän aikaa opetella hoitamaan vauvaa kätilöiden valvovan silmän alla. 

Vauvan ensimmäiset kuukaudet asetelma on usein (ei aina) sellainen, että äiti jää kotiin ja isä käy töissä. Äiti joutuu siis olemaan pidempiä aikoja yksin vastuussa lapsesta ja sen takia hän muodostaa omat rutiininsa lapsen kanssa. Sitten kun isä tulee kotiin ja laittaakin lapselle ensin oikeaan jalkaan sukan ja sitten vasta vasempaan, hän tekee väärin. 

Isä tekee väärin, kun hän ei tee asioita niin kuin äiti tekee. Isä saa huudot ja/tai naurut (äidin väsymystilasta riippuen) kun lapsi on vaatetettu eri tavalla, kun äiti oli ajatellut. (mutta jättänyt kuitenkin kertomatta ääneen) Eli miehen pitäisi olla isän ja puolison lisäksi vielä meedio ja lukea ajatuksia välttyäkseen Miehet-huokaisulta.

Esikoisen äitinä voin väittää, ettei äiti tiedä lastenhoidosta sen enempää kuin isäkään. Se että naisella on enempi aikaa surfata vauva.fi-sivustolla äitiyslomalla, ei tarkoita että hän tuntisi omaa lastaan paremmin kuin isä. Jos isä vain on läsnä lapsen arjessa, hän muodostaa omat tapansa toimia lapsen kanssa. Isän tapa hoitaa asioita on väkisinkin erilainen kuin äidin, mutta ei se ole sen oikeampi tai väärempi. 

Lastenhoito on välineurheilua. Välineiden kanssa on opittava toimimaan, jotta arki rullaa. Ja jokainen omia vehkeitään lainannut tietää, että jollei toinen osaa niitä käyttää tai huoltaa, tulee poru. 

Vauvan kanssa tärkeimmät välineet ovat vaipat ja vaatteet. Meillä kestovaippaillaan ja se jos mikä vaatii vähän viitseliäisyyttä aluksi. Meillä asiat toimivat niin, että minä opiskelen uudet jutut netistä, koeponnistan joutessani päivien aikana ja jätän toimivat ratkaisut näkösälle käyttöön. Huonoiksi havaitut vaatteet, kestovaipat, rasvat yms. jemmaan niin ettei ne ole ensimmäisenä esillä, kun isä huoltaa lasta. Ei tartte porata perään, miksi lapselle on puettu väärän merkkinen vaippa, kun esillä on vain käyttökelpoisia välineitä. 

Toinen hyvä keino on vastuualueiden jako. En muista koska olisin viimeksi turboahtanut neidolle yövaippaa (kun kestoillaan, yöllä pitää olla vähän reilummin täytettä, jotta vaippaa ei tartte herätä vaihtamaan keskellä yötä) tai valkannut yökkäriä. Isä hoitaa meillä iltatoimet ja aamun ensimmäisen vaipanvaihdon ennen töihin lähtöä. Eikä minun tartte mennä väliin näyttämään kuinka erinomaisen yöpaidan minä olisin valinnut. Kyllä isi osaa.

Isällä on vapaus valita sellaisia välineitä ja varusteita lapselle mitä hän haluaa. Hän valitsee niitä mitkä on helppoja pukea ja toimivat tarkoitukseen sopivasti. Jos äidin värisilmää särkee limenvihreä ja oranssi vierekkäin, se on äidin ongelma ja toivottavasti hän myös pitää mölyt mahassaan tällaisista pikkuseikoista. Tärkeintä on, että lapsella on kuivaa, puhdasta ja lämmintä päällä. Ja ihan oikeasti mitä väliä, kuinka päin mekko on puettu päälle? Kaulus voi vähän kurkuttaa väärin päin, mutta jos se ei menoa haittaa, niin aivan sama.

"Isä puki minut tänään" Mutta se ei menoa haittaa.

Ennen kaikkea tärkeintä on minusta asenne. Jos lähtökohtaisesti asenne on se, ettei isä osaa tai toinen vanhempi (sukupuoleen katsomatta) tekee aina kaiken väärin, perhesoppa on valmis. Äiti väsyy kun joutuu omassa erinomaisuudessaan tekemään kaiken itse, kun ei luota toisen kykyyn hoitaa asioita ja isä turhautuu ja vetäytyy poispäin perheestä. Sitten itketään kun toinen ei osallistu kotitöihin ja toinen tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Kyllä isä osaa, kunhan hänen vaan antaa tehdä omalla tavallaan ja tempollaan asioita. Äidille jää kivasti omaa aikaa, kun vaipanvaihtoon menee ehkä hetki pidempään isin toimittamana kuin äidin. Kunhan vaan malttaa pitää näppinsä erossa ja luottaa toisen tekemiseen.

Puss och Kram!


P.s. meitin isi on lukenut tekstin etukäteen ja antanut julkaisuluvan